Maanantai, viikonpäivien marraskuu.
Viikonloppu meni, lauantaina oli Pellavarock, ihan jees. Parasta oli, että pääesiintyjä, eli viimeinen bändi aloitti jo 19.35 eli pääsimme lähtemään silloin ajamaan kotiin. Näin pitäisi olla kaikkialla! Suomen festarinjärjestäjät, kuulkaa tämä neuvo, pääesiintyjä viimeistään kymmeneltä!
Askartelin sunnuntaina kutsut yo-juhliin sukulaisille. Liimasin punaiselle pahville hopeiset tarrat ja printatut laput ja kirosin kun laput menivät vinoon ja kaikkialla oli liimaa. Koska kirjoitin kuitenkin englanniksi, laitoin etusivulle hienon lainauksen Aristoteleeltä:
"The roots of education are bitter, but the fruit is sweet" ja sama suomeksi, koska sukulaiset eivät ole kieli-ihmisiä. Oli muuten viimeiset kortit mitä askartelen pariin vuoteen.
Kiinnostavinta ja hauskinta kuitenkin oli tavata lukioni psykologian opettaja perjantaina kaupungilla. Hän ei siis edes opettanut minua, mutta IB on pieni, joten tulimme tutuiksi kuitenkin. Oli hauska kuulla näin jälkeenpäin tiettyjä asioita, joita silloin ei kuullut opettajilta ääneen vaikka tavallaan tiesimmekin ne ja oli myös kiinnostava kuulla kuinka kävi tälle palautteelle, jonka annoimme opettajakunnalle luokkana kun koulu loppui. Se ei ikinä mennyt perille kuin parille henkilölle. Tekisi niin mieli tässä vaiheessa printata se ja viedä lyseolle kaikkien opettajien lokeroihin. Minusta aikuisten ihmisten on kestettävä kritiikkiä, varsinkin kun suurin osa niistä asioita on yleisessä tiedossa muutenkin. IB-koordinaattorimme ja ohjaava opettajamme olivat kuitenkin päättäneet, että siitä olisi tullut liian paha mieli, joten he eivät jakaneet sitä asianomaisille opettajille. Minusta tuo on törkeää suoraan sanoen. Meiltä pyydettiin palautetta ja kirjoitimme sen, pyrimme vielä jättämään kaiken henkilökohtaisuuden pois, kertomaan vain opetuksesta. Lähetin meiliä luokkalaisillemme, että onko se enää meidän asiamme kuinka juttu edistyy, lähetetäänkö palaute kaikille opettajille vielä näin jälkeenpäin.
Olen nyt niin väsy koko elämääni, koska maha väsyttää aina kun kipuilee, että taidan koittaa tehdä töitä hetken. Ehkä iltapäivällä lisää juttua.
1 kommentti:
Hää, luin taas blogiasi. Alitajuisesti halusitkin minun löytävän sen, muuten et olisi kommentoinut blogissani omalla bloginimelläsi silloin joskus. (Se psykan opettaja mainitsi sinun maininneen järkytyksestäsi...)
En ole kuullutkaan tuosta luokkanne palautteesta. Kiinnostaisi kyllä kuulla, kun tässä ollaan jo seuraavaa porukkaa pilaamassa... Kyllähän se kritiikki ihan hyödyllistäkin on, kun opettajatkin osaavat itse sentään ruotia sen, missä määrin on kyse open omista ratkaisuista ja missä määrin käytännön pakoista.
Eli minulle saa mieluusti laittaa sähköpostina tulemaan niitä teidän ajatuksia.
Lähetä kommentti