...Yksi monista. Tänään mies koittaa saada kämpältään mahdollisimman paljon uuteen asuntoon, pari kaveria sillä varmaan on kaverina. Itse teen taas pidemmän päivän niin pääsen vasta illemmalla toteamaan tuhot. Operaatio on ärsyttävä, sillä on nopeampi kantaa kamat kuin ajaa autolla, sillä kun joutuu tekemään hirvittävän lenkin Kortepohjan kävelykeskustan ympäri. Kottikärry olisi hyvä vaihtoehto, mutta eipä sellaista satu olemaan käsillä.
Ihoni on huonona, kutittaa ja kuivaa. Stressi näkyy siis ulospäin iholta vaikkei ehkä muuten. Voisipa pikakelata tämän kuun loppuun ja nollata yo-juhlinnalla ennen opiskeluja.
Eilen oli oikeasti ihanaa aikaa kahdestaan vaikka aluksi näytti pahalle, pitkästä aikaa kumpikin oli virkeä ja juteltiin jutuista rauhassa. Sovittiin, ettei riidellä vaikka muutto rasittaa.
Tänään ei juttu luista, käsi on kipeä töistä, olen ollut oikeasti ahkera tänään. Miten tuntuu joka päivä nykyään olevan plääh -olo? Odotan vaan että pääsen nukkumaan uuteen asuntoon parisänkyyn. Siihen voi mennä aikaa tosin, kun sataa joka päivä ei innosta viedä kamoja sinne kun joutuisi pyöräilemään sateessa töihin. Kotoa pääsee äidin ja isän kyydillä. Olisi kiva ottaa mopo muutossa mukaan täksi kuuksi, mutta sille ei olisi mitään suojaa, niin ei oikein voi.
Ei luista ajatus, ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti