Hyvä riffi, paska biisi

Olen pirteä pirteä pirteä ja tänään on hyvä hyvä hyvä päivä! Pyöräilin tänään töihin sen about kymmenen kilometriä ja vielä mainiosti tavoiteaikaan, 35 min, koska en halunnut hikoilla. Heräsin tosin tätä varten kuudelta, mutta ei se mitään, silloin vielä oli tarpeeksi viileä pyöräilyyn. Eilen sain massiivisen päänsäryn kun neljän maissa puuskutin Kortepohjaan, en ikinä opi, etten voi pyöräillä helteessä.

Kuuntelen radiota ja olen niin hyvällä tuulella, että jammailen täällä nurkassa yksikseni huonoille kappaleille. Näin käy aina joskus ja joka kerta häpeän itseäni aivan kuin lapsena kun leikki leluilla, joilla ei olisi enää saanut iän tai muodin takia. Tällä kertaa en kuitenkaan kuuntele emorokkia, joka siis kai pitää minulle edelleen pimentoon jääneen syyn takia kirota alimpaan helvettiin, vaan ihan peruspoppista, mitä Yleisradion ah, niin nuorekas nuorisokanava minulle tarjoilee. Näissä kappaleissa on yllättävän hyviä koukkuja, vaikka ne kokonaisuudessaan ovatkin aikamoista huttua. Tästä tulikin mieleen, että mikä kappale tulee mieleen My Chemical Romacen Teenagers -kappaleen kertosäkeestä? Se on joku vanhempi kappale, jossa on ihan sama kuvio, mutten saa sitä mieleeni. Koko kappale vaikuttaa hämmentävän tutulle, ei kai se ole cover?

Eipä asia minua itse asiassa kiinnosta. Olen liian hyvällä tuulella. Keskittymiskykyni on aina surkea kun olen iloinen tai kovin alamaissa, minulla pitäisi aina olla sellainen perusvitutus, jotta olen tuottava. Toivottavasti perusvitutus ei synny eväänä olevasta miehen tekemästä risotosta. En epäile, etteikö mies olisi tehnyt siitä hyvää, mutta kun meillä on vähän eri käsitys hyvästä. Erityisesti maustamisen suhteen. Olen kuitenkin niin nälkäinen, että söisin mitä vain.

Lauantaipäivä menee Lammilla Pellavarockissa, joka on metalliaiheinen festari Lammilla (älä kysy). Meitä lähtee sinne hyvin pieni porukka, mutta selviämme varmasti. Porukassa vaan ei taida olla ketään toista ajokykyistä, joten vaikkei matka ole pitkä, täytyy varmaan torkkua ennen paluumatkaa. Eipä sielläkään ole mitään kiinnostavia bändejä. Stam1na oli ihan jees aikaisemmin, mutta likainen parketti!? En kykene edes sanomaan siitä mitään. Viisi laukausta päähän on kanssa niin kammottavan rautalangasta väännetty "kannanotto", että pahaa tekee.

Pitkästä aikaa voisin sanoa jotain lukuharrastuksestani. Kesän alussahan päätin, että luen vain kaikkea täysin yhdentekevää, mutta Anne Ricen Lestat vahingoitti mieltäni niin pahasti, että palasin ihan kirjallisuuden pariin. Luin uudestaan Pasi Jääskeläisen kirjan Lumikko ja yhdeksän muuta (ei kukaan muuten haluaisi kyseistä kirjaa, kirjahyllyjen yhdistämisestä johtuen meillä on niitä kaksi) ja pidin siitä edelleen. Peter Süskindin Parfyymi, joka ilmestyi teattereihin männä vuonna, ei ollut ihan niin hyvä kuin oletin. Kerrankin elokuva oli mielestäni parempi, joskin kirjassa päähenkilö on epämiellyttävämpi. Tällä hetkellä luen Simon Iggsin Rautakalan kaupunkia, jonka olen senkin lukenut aiemmin ja joka teki vaikutuksen. Toivon uudestaan lukemalla keksiväni mikä se vaikutus on ja mistä se johtui.

Viimeisin lukemani kirja on kuitenkin niin paha pahe, etten ajatellut ensin edes kertoa sitä. Jostain syystä olen kiintynyt kyseiseen nuortenkirjasarjaan, vaikka ehkä aloitin lukemisen jo vähän liian vanhana. Löysin sattumalta uusimman osan kirjastosta, kun olin lainaamassa edellistä siskolleni. Kyseessä on siis Louise Rennisonin Georgia Nicolsonin salatut elämät. Ne ovat täysin tavallista englantilaista nuorisohuttua, päiväkirjamuotoon kirjoitettua komediaa, mutta nauroin silti. Samantyyppistä, joskin ehkä vähän "parempilaatuista" kirjallisuutta tekee/teki Sue Townsend ainakin Hadrianus -sarjallaan. Mutta en ota tuonkaan sarjan lukemisesta stressiä, minulla on oikeus lukea näitä, koska jotkut lukevat Harlekiinejä (näissä on sentään kovat kannet).

Harkitsen vakavasti kuntosalikortin hankkimista. Kuusi kuukautta salia ja ohjattuja liikuntatunteja olisi 305e eräässä paikassa, jota harkitsen. Olen kuitenkin skeptinen sen suhteen jaksaisinko käydä salilla, vaikka ryhmäliikkumassa kävisinkin. Tätä täytyy pohtia. Yliopistoliikunnalla vaan on pirusti muitakin ihmisiä, ja firmalla olisi ehkä vähän eri aikoihin mahdollista käydä tunneilla. Ehkä katson jos saan rahaa yo-lahjaksi niin paljon että on varaa ihan oikeasti maksaa tuollainen summa siitä minkä voisi tavoittaa ilmaiseksi lenkkeilemällä ja hyppypomppimalla itsekseen.