Suvantovaihe

Työt seisovat hetken, koska minulla ei ole vielä valtuuksia tehdä mitä minulta halutaan. Luultavasti ne saan, mutta jos en, niin suvantovaihe voi olla aika pitkäkin. Onneksi töitä on enää kaksi viikkoa ja yksi päivä, viimeinen työpäivä pitäisi tehdä sisään tässä pikku hiljaa. Uuden ja uljaan opiskelijaelämäni alkuun on siis vain kaksi viikkoa ja neljä päivää ja palkkapäivään on enää kuusi päivää. On siis monia miellyttäviä odotuksen aiheita.

Minun pitäisi ostaa kalenteri. Ihan oikea aikuisten ihmisten kalenteri. Mieluiten ennen syyskuun kolmatta, että voin merkitä kaikki infoajat siihen. Aion olla aktiivinen ja juosta kaikki infot läpi, jotta ei voida syyttää siitä etten olisi itse edes koittanut etsiä tietoa.

Viime yönä ukosti komeasti. Mies tuli nukkumaan kun se alkoi (oli ottanut oikein koneen irti seinästä) ja heräsin siihen. En saanut enää unta kun sade ropisi juuri oikein suuntautuneen tuulen vuoksi todella kovasti ikkunaan ja salamat olivat kunnioitettavan kokoisia. Unenpöpperöisenä tosin aluksi luulin että pesukoneemme olisi mennyt rikki, mutta onneksi ei sentään. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt noin reippaan ukonilman. Se tuntui ihan uskomattomalle, muistin taas kuinka hauskaa lapsena oli juosta alasti ukkosella pihalla. Valitettavasti en sitä kehdannut tehdä enää, pihapiirissä asuu paljon vanhuksia.

Aion käydä tänään kahdesti ulkona syömässä. Ensimmäisen kerran täällä töissä, perunavelliä, ja toisen kerran jotain nopeaa kaupungilla ennen opiskelijaryhmän ensimmäistä tapaamista. En ottanut Tatun tekemää risottoa tällä kertaa evääksi, kun ainoassa oikean kokoisessa astiassa on väärän astian kansi, eikä se pysy kiinni ja toinen vaihtoehto oli eiliset letut, joiden rasvaprosentti oli kuudenkymmenen tietämillä. Olisin muuten kerrankin tehnyt letut täysmaitoon, kun sitä oli kaapissa. Purkin päiväys oli edelliselle päivällä, mutta ajattelin ettei se päivässä avaamaton maito mene pahaksi. Olin väärässä, se oli ihan möykkyistä ja äklöä. Tästä lähtien meidän kämpässä on pelkästään hyla -maitoa vaikkei mies intolerantti olekaan.

Tulisi aurinkoinen viikonloppu niin pesisimme kaikki lakanat. Ne saisi ulos kuivumaan nimittäin. Mietin vaan, että kun eräissä vanhemmissa lakanoissa on aika epäilyttäviä tahroja, jotka eivät lähde irti, että pitäisikö ne pestä tylysti kloriitilla, eli valkaista. En kyllä jäisi kovasti kaipaamaan niiden vaaleansinistä sairaalafiilistä. En jotenkin kehtaisi laittaa niitä ihmisten ilmoille kuivamaan kun ovat kyllä puhtaita, mutta hieman värjääntyneitä. Naapurit katsovat, että eikö nuoripari osaa edes pyykkiä pestä.

Kävin eilen hakemassa kuivakaapin sisältöä miehen vanhasta kämpästä ja taas ärsyynnyin siihen kuinka paljon siellä on vielä kamaa. Ne ovat vielä kaikkea turhaa, minkä voisi vaan jättää sinne. Siellä pitäisi siivotakin. Seuraava viikonloppu olisi hyvä, jos mies innostuisi nyt vihdoin hakemaan loputkin.

Meillä ei ole mukeja (vink, vinki :)). Meillä on kyllä laseja aika paljon, mutta mukeja vain kolme. Lautasiakin on vain kolme, mutta saatan saada niitä yo-lahjaksi, joten ei stressiä. Siitä tulikin mieleen, että pitää isän kanssa lähteä tietsikkakauppaan.

Meillä on siis tuparit ensimmäinen päivä syyskuuta, aion tehdä vaniljapäärynäboolia, jos saan rahaa yo-lahjaksi. Olette lämpimästi tervetulleita neljästä eteenpäin. Tarjolla voipi hyvinkin olla ylijäänyttä sapuskaa edellisen päivän pippaloista ja iltaa saatetaan jatkaa Rentukassa tai keskustassa. Suunnitelmat muotoutukoot paikan päällä. Soitelkaa, niin saatte sen uuden osoitteen. Lahjoja ei tarvitse tuoda, eiköhän niitä tule sukulaisilta.