Onnistuin tekemään kohtuullisen aikataulukömmähdyksen. Oletin jostain syystä, että heinäkuun tenttipäivä on vasta joskus puolen kuun maissa ja ajattelin viikon alussa meneväni hakemaan kirjat. Samana päivänä kun kirjastoon olin menossa, tapasin tuttavan, joka valisti että tentti onkin jo 7. päivä. Että kotimaisen kirjallisuuden tuntemus II, seitsemässä päivässä, täältä tullaan... Noh, olen jo suurimman osan: Nuorena nukkunut, Putkinotko, Punainen viiva, Köyhää kansaa, Anna Liisa, Rautatie, Tulitikkuja lainaamassa ja Meriluodon kokoelman. Vielä olisi joitain pahoja jäljellä, kuten Helkavirret ja Isänmaa, mutta eiköhän tämä tästä. Kyllä sitä pystyy kirjan tai kolme päivässä lukemaan (ja vähän kirjoittamaan blogia välissä. Ja pelaamaan Wii:llä).
Wii:lle olemmekin saaneet reilusti uusia pelejä, useamman kymmenen, tervetuloa vaan pelaamaan. Ihan tenniksestä Indiana Jonesiin olisi tarjolla. Olen itse menossa läpi Super Paper Mariota, hyvin mainio peli kerrassaan. Aloitin myös pc:llä Baldur's gaten, mutta se tökkäsi pahasti jo siihen hahmonluontiin. Tahdon vaan heti päästä tekemään jotain. Ja asioiden tarvitsee olla tarpeeksi iso ja selviä, että näen ne.
Olen saanut uudet silmälasit, vanhemmat sponsoroivat, kun en enää voinut ajaa edellisillä autoa. En silti oikein luota näkökykyyni, tuntuu että pienet asiat karkaavat. Voi se olla vain jotain piiloväsymystäkin. En kyllä ihmettelisi, kutina on palannut taas joinain öinä pahana. Itikat ei saisi yhtään purra ja selkä hikoaa liikaa sohvalla maatessa. Sain ensimmäistä kertaa myös ihan allergisen reaktion, herneistä tuli ihottumaan mahaan. Ei kiva, herneet ovat suosikkikesäherkkuni.
Minulla on oikeastaan ollut aika hyvä kesä kotirintamalla. Miehen kanssa menee hyvin, kohta tulee tieto sen koulusta, ja minä olen saanut kouluhommat muuten tehtyä (paitsi sen saakelin tekstianalyysin esseen). On ollut ihanaa helliä ja kelliä, nukkua pitkään ja höpistä turhia. Olen myös nähnyt ystäviä, enemmänkin tosin voisi. Nyt tämän tentin jälkeen on taas hyvin aikaa, joskin Jkl:n Kesä on sitten, teen siellä ruokajuttuja sen viikon.
Kävin YADin kesäleirillä ja Provinssirockissakin pyörähdin. Provinssissa parasta ehdottomasti oli Paula Koivuniemi, muita hyviä Ismo Alanko Teholla, Eläkeläiset ja Mokoma. Leirillä parasta oli puhuminen ja sellainen turhan töösäily, oleskelu vain. Voitin mato-ongella virvelimiehet ja saan uuden hupparin! Sain jotain sulkavia, luulin ahveniksi kun ei ollut punaisia silmiä kuin särjillä. Järvessähän on siis normaalisti vain ahvenaa ja särkeä.
Siskon poikaystävä oli juuri käynyt stalkkaamassa minua galleriassa. En ollut etsinyt siskoani sieltä pitkään aikaan, mutta nyt koin suorastaan velvollisuudeksi kun noin kutsutaan. Ja pidinkin sille sitten puhuttelun kun tyttö ei osaa näköjään olla ihmisiksi. On siskokset kohtuullisen kaukana toisistaan, välillä vähän hirvittää. Pitäisi järjen mukana, höhlä likka.
Mitäpä muuta ihmisen eloon, eipä kai sen kummempia. Syrän on koko kevään ja kesän ollut ihan flirttiä täynnä, mutta nyt helpottaa, kun on oltu niin kaksistaan miehen kanssa. Ei minusta muiden kanssa pelaajaksi ole. Ja tämä saakelin kirjoitustyyli tarttuu noista tenttikirjoista kuin rutto! Unille siis, ei tässä muuta voi. Voikaa hyvin ja paksusti, kaipa tiedätte että lihavuuskin tarkoittaa vain sitä että olemme kaikki hiukan lähempänä toisimme <3 (johan oli imelää. Sydän? Itsestään siihen popsahti, ei minusta moinen)
