Olen ollut kiireinen töissä, selaan listaa ja deletoin tiettyjä rivejä innokkaasti. Töitä on enää viikko! Olen jaksanut hyvin pyöräillä töihin aamuisin ja iltaisin, nyt jopa se suositeltu liikuntamäärä, eli tunti hikiliikuntaa päivässä tulee täyteen. Aamuisin tosin ei viitsi itseään kovin hikeen pyöräillä, kun töissä ei pääse suihkuun. Tai varmaan jossain pääsisi, mutten tiedä missä.
Hartiat ovatkin sitten alkaneet oireilla. Heräsin pitkästä aikaa päänsärkyyn, en edes muista milloin viimeksi niin olisi käynyt. Ne loppuivat melkein kokonaan akupunktioiden jälkeen. Heräsin vielä pari minuuttia ennen kellon soimista, se on aina masentavaa. En halua herätä klo 5 jotain, vaan ihan kello kuuden puolella. Tänään olen muutenkin todella väsynyt, rivit hyppivät silmissä, vaikka olen mennyt viime iltoina ihan nätisti kymmenen aikoihin nukkumaan. Täytyy käydä siellä YTHS:n terveystarkastuksessa ja kysyä, voiko niiltä saada lähettiin pisteltäväksi uudestaan, kun silloin sanottiin, että pitää uusia, jos tuntuu siltä.
Mies aloittaa koulun seuraavalla viikolla kai ja sai jotain kamerahommia yliopistolta. Olen niin iloinen hänen puolestaan, sillä paikallaan olo ei tee hänelle hyvää. Mikään ei luonnistu häneltä kun tarpeeksi kauan on tekemättä mitään säännöllistä. Riitelimme muuten tuosta parisuhdeblogista ja hautasimme sen jo nyt. Tatu yllättyy aina kirjoitetussa muodossa olevasta kritiikistä, vaikka sen olisi aikaisemmin sanonut ääneen. Surullista, ettemme kykene tuollaiseen yhteiseen projektiin, mutta ehkä perhesopu on tärkeämpää.
On alkanut osaltani vähän kitkaisesti tämä yhdessä asuminen. Olen vähän surullinen kun olen poissa kotoa lopullisesti, mutta miehellä on vähän kuiva kausi möllimisen suhteen, eikä hän tule yht'aikaa nukkumaan kanssani. Orpo olo yksin isossa sängyssä. Toissapäivänä ja eilen kuitenkin juttelimme asioista ja mies söpöilee ja piristää minua. Aamulla löysin pöydältä paperin, jossa hän muistutti parista asiasta ja sen ympärille oli aseteltu esineitä paperinarulla koristeltuina. Asetelmassa oli myös karkkeja, jotka auttoivat päänsärkyyn varmaan enemmän kuin lääke. Ilmeisesti tosiaan oli ollut käsillä tekemisen puutetta CSI:tä katsoessa, oli sen verran nähty vaivaa paperinarun kanssa.
Eilen eräs ystäväni kävi katsomassa kanssani elokuvan ja se oli mukavaa. Tunnelma oli hassu kun mies oli myös paikalla, mutta toisaalta, ei häntä poiskaan voi ajaa. Hän nyt vaan sattuu kuulumaan elämääni ja asuu samassa kämpässä. Ja se on mukavaa. Mutta älkää pelätkö, haluan kyllä omaakin aikaa ystävieni kanssa ihan meillä kotona, kyllä miehelläkin menoja on.
Vielä nelisen tuntia töitä. Jos mies lainaisi autoa, voisin pyöräillä kotiin ja hän sitten hakea minut. Viikonloppuna menemme ehkä baariin eräisiin bileisiin edustustehtäviin, saas nähdä jaksammeko. Nyt taas excelin pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti