Heti kun aloimme seurustella, päätimme, ettei meidän juttu kaadu kommukaation puutteeseen. Mies on siinä suhteessa vähän vaaratapaus, se velloo päässään asioita kunnes ei enää pysty ajattelemaan mitään muuta ratkaisua kuin omaansa. Olemme uudistaneet tuon päätöksen pariin kertaan yleensä jonkin hölmön riidan jälkeen, mutta silti aina silloin tällöin tuntuu mahdottomalle puhua tarpeellisista asioista.
Ongelma on siinä, ettei mies puhu, varsinkaan tunteistaan (luulisin että miehelle omien tunteidensa tunnistaminen on ongelma, ollut kai aina) ja kun minä puhun, saatan sanoa niin, että mies suuttuu tai loukkaantuu. Ihan oikeasti täysin hypoteettisena esimerkkinä otettakoon vaikkapa tilanne, jossa koen, että minun pitää sanoa, etten pidä jostain mitä mies tekee suudellessaan. Kysyn ensin, että onko mies tyytyväinen tapaan jolla suutelemme; ei vastausta. Jatkan sanomalla, että minusta on tosi kivaa kun mies tekee niin ja niin, mutta se juttu ei tunnu kovinkaan hyvälle. Nyt jos mies on yhtään huonolla tuulella, mies ei sano enää mitään vaan alkaa murjotus. "No ei sitten jos en osaa suudella".
Miten tilanne on ratkaistavissa? Voin vakuuttaa, etten tarkoittanut sitä niin, tai ärsyyntyä lisää ja vuodattaa kaiken muunkin saman tien (tätä en kyllä harrasta). Voin perua koko sanomiseni, mutta se on typerää. Voin sanoa, ettei pitäisi suuttua tai että mies on lapsellinen, mutta se ei toimi. Joskus tilanne ei vaan ratkea mitenkään, vaan se jatkuu ja jatkuu, muuntuu itkuksi ja riidaksi ihan muusta asiasta. Joskus tilanne purkautuu itsestään, tulee toinen ajatus ja edellinen unohtuu, tai hetken päästä asiasta osataan jo puhua.
Minua ärsyttää, kun mies ei suostu kritisoimaan minua. Vain jos Hän on suuttunut, saattaa sanoa jotain kuten "älä enää ikinä koske noihin, kun laitat ne väärin". Miksi ei voi sanoa ennen vihaista tokaisua? Minua ärsyttävät monet asiat ihan niin kuin kaikkia ihmisiä, miksi mies ei voi myöntää että ok, olet hyvä nainen, mutta lopeta jo saakeli vieköön tuon paidan käyttö.
Tämä on taas valitusvuodatus. Nukuin huonosti ja näin tyhmiä unia. Ulkona sataa ja muutto varmaan viivästyy sen takia ja kaikki on tyhmää, MIKSEI MINULLA OLE LOMAA!!! Joudun tekemään ylipitkää työpäivää vaan siksi, että menen tekemään perjantaiksi työtä, josta en edes pidä ja muutto on tuskaa kun ei ole muuttolaatikoita tarpeeksi.
Ja kellokin on perkele vasta noin vähän.
2 kommenttia:
Miesten kanssa kannattaa aina olla mahdollisimman suora ja selkopuheinen. Ei siis kannata kysyä, "onko mies tyytyväinen tapaan jolla suutelemme", se kuulostaa omituiselta kompakysymykseltä, johon ei ole oikeaa vastausta. Joidenkin miesten mielestä tällainen kysymys voi olla jopa riidanhaastamista, jos he kokevat ettei siihen voi vastata oikein – vaikket niin olisi tarkoittanutkaan. Suurin osa miehistä varmaan kuitenkin koettaa vastata kysymykseen rehellisesti, mutta pitävät silti kysymystä ehkä outona sivupolkuna.
Omana miesmielipiteenäni sanoisin että siirry suoraan kohtaan "minusta on tosi kivaa kun mies tekee niin ja niin, mutta se juttu ei tunnu kovinkaan hyvälle". Eli lausu korjausehdotuksesi mukavasti kehuihin käärittynä, mutta suoraan ja rehellisesti.
Mutta siis miehiäkin on moneen lähtöön, ei aina voi tietää mikä puree. Miesten ja naisten keskustelukulttuureissa on kuitenkin eroja, eivätkä miehet keskimäärin ole kovin hyviä lukemaan epäsuoria vihjeitä (tai ainakaan nopeita).
T. Satunnainen lukija taas
Ongelma taitaa olla siinä, että ymmärrän miehen kanssa suorapuheisuuden eri tavalla. Kovin usein kun käy niin että mies loukkaantuu kun sanon suoraan, vaikka pehmennän sitä muistuttamalla hyvistä asioista (tämän taktiikan olen sisäistänyt mielestäni aika hyvin). Minulle taas saa sanoa vaikka loukkaavastikin kunhan selittää asian jotenkin.
Typerin olo tulee, kun sanon asian, johon mies ei voi vaikuttaa, mutta joista silti tulee pahalle mielelle. En voi sille mitään, että miehen hiki aiheuttaa minulle ihottumaan, mutta jos sanon kysyttäessä käsiväni siitä, mies murjottaa kun kokee sen omaksi syykseen.
Se on muuten totta, että mies hämmentyy kovin, jos kysyy kysymyksen johon se ei tiedä oikeaa vastausta. Onkohan se joku miesten suorituskeskeisyys joka saa hämmentymään tällaisten kysymysten äärellä? :)
Lähetä kommentti