Haa, kerrankin olen sanaton. Ei mitään ihmeellistä. Voisi olla aiheellista ihmetellä miksi sitten kirjoitan jotain, mutta syy on yksinkertaisesti vaan tylsyys.
Päätin jo eilen, että tänään olen ahkera töissä ja teen taas tunnin ylimääräistä. Heräsin kuitenkin päänsärkyyn eikä fiilis ollutkaan hyvä. Enkä eilen edes tehnyt mitään ihmeellistä (tai no, ehkä vähäsen ihmeellistä, tai ainakin aika kivaa).
Ostimme ensimmäisen "huonekalumme" uuteen asuntoon. Valkoinen rullilla oleva juttu kylppäriin, missä ei ole kaappia ollenkaan. Jotenkin tuli paha mieli ostaa alennuksesta, vaikka vieressä oli hienompia, kolmen vuoden takuun antavia kromihässäköitä. Mutta ehkä tuo ei ole sellainen asia mihin kannattaa panostaa kovin suurta summaa.
Minusta on niin omituista, että joku pystyy ostamaan vaikkapa satasen kengät noin vain. Siis hei, meidän ruokabudjetti viikolle on alle tuon! Ei se mitään, että joskus ostaa, onhan minullakin kuudenkympin kasvorasva, mutta jos joka tilistä käyttää heräteostoksiin melkein puolet on vaikea uskoa, että suhtautuu rahaan ihan oikein. Monikin kun ostaa "huomaamattaan", "tarttui vaan mukaan". Miten voi olla huomaamatta, että tili tyhjenee?
Mies ei anna minun asentaa kattolamppua! Hän vaatii, että isäni (joka on sähköasentaja koulutukseltaan insinöörin lisäksi) tulee asentamaan sen. Olohuoneessa on siis katosta vain johtoja, joihin ihan hyvin osaisin laittaa sokeripalan tai ostaa sellaisen jutun mihin lampun saa kiinni, riippuen lampusta, jonka ostamme. Olen ennenkin asentanut lamppuja, kaksi ainakin. Melkeinpä loukkaannuin. Mies perustelee tätä sillä ettei vakuutus kata jos se sitten syttyy joskus jos sitä ei ole laittanut sähköasentaja kun kyseessä on paljaat johdot. Ihan tyhmä syy!
Jos tänään tekisi muuttoilmoituksen ja ottaisi sen vakuutuksen. KELA:lle pitäisi lähettää opintotuki- ja asumislisähekemukset, ja sitten vielä tilata se opiskelijakortti. Sitten ei olekaan enää mitään virallista tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti