Tämä aamubloggaaminen tuntuu sujuvan yllättävän hyvin. Kaikki on tuoreena mielessä, eikä nälkäkään paina vielä (aamulla söin puuroa, vasta toinen lautasellinen onnistui, ensimmäiseen tuli klontti maitopurkista ja heitin sen menemään. Ällöä).
Viikonloppuna kävin Finnconissa ja syömässä lounaat Figarossa (jota on pakko kehua, kokeilkaa joskus). Lauantaina jouduin hengaamaan yksin, mies sai flunssan ja jäi koneelle, vaikka alunperin Hänen piti kuvata cosplay -yksilökilpailu. Jouduin kuitenkin itsekin lähtemään paikalta jo kahden paneelin jälkeen yksinkertaisesti sen ihmismäärän takia. En kyennyt hengittämään niiden animeihmisten seassa. Se määrä cosplayaajia samassa tilassa, keski-ikä 13, voitte kuvitella metelin ja sateisen, lämpimän päivän yhteisvaikutuksen. Sunnuntai meni paremmin, mutta lauantai-iltapäivänä olisi juuri olleet ne parhaat jutut mitä kuunnella, joten harmittaa nyt vähän.
Näin nyt jo entisen äidinkielenopettajani conissa, hän oli puhumassa siellä, ja kerroin päässeeni yliopistoon jne. Hän vain totesi lukeneensa sen blogistani. Puolessa sekunnissa kelasin mitä olen tänne kirjoittanut ja oliko päätös tehdä tästä näin avoin (avoin, pyh, voitte todeta jos tunnette minut ja tapani puhua IRL) välttämättä hyvä. Tulin kuitenkin samaan tulokseen kuin aiemmin, en kerro täällä sen ihmeellisempiä asioita, kuin saisitte selville jos kysyisitte minulta.
Olen kuitenkin hieman eri ihminen netissä ja oikeassa elämässä. Olen jo aikaisemmin pohtinut sitä miksi minun on helpompi olla pinnallinen heitukka näin kuin livenä. Irkissäkin sen huomaa, nykyään en aina edes kirjoita kirjakieltä! Tekstiviestit tulevat silti edelleen olemaan oikein kirjoitettuja, jos Anne jo säikähdit.
Ehkäpä se on se kuuluisa harha anonymiteetistä, joka saa minut näyttämään tämänkin puolen itsestäni. Luin noita vanhoja kirjoituksiani itse asiassa viime viikolla ja on ihana huomata, etten ole kasvanut päivääkään tämän blogin aloittamisesta. Kun kerran lähtee heitukkalinjalle, siitä ei ole paluuta!
On minun nyt kuitenkin aikuistuttava sen verran, että saan kunnialla työt loppuun ja opiskelut sitten joskus alkuun. Olen hoidellut noita muuttoasioita tässä kuntoon ja sähkösopimus aiheutti hieman päänvaivaa. En löytänyt mistään kattavia ohjeita kuinka asia hoitaa, joten lopulta päätin soittaa paikalliseen sähköyhtiöön ja ainakin kysyä, että miten homma hoidetaan. Olisin nimittäin halunnut heidän kanssaan vaan jonkun hämmentävän verkkosopimuksen, jossa maksetaan sähkön siirrosta ja toiselta, halvemmalta firmalta sen sähkön. Minulla oli paha aavistus jo kun soitin. Puhelu kesti ehkä kolme minuuttia ja kun painoin punaista luuria, tajusin juuri tilanneeni kämppäämme sähköä juuri tältä kalliilta paikalliselta firmalta. Mitä olisin voinut sanoa? Se nainen siellä päässä vaan kyseli tietoja, osoitteen yms. ja sitten sanoi, että "no minäpä laitan täältä tulemaan sähköt 1.8 alkaen, kiitoksia soitosta". Hieman kirosin. Noh, täytyy katsoa minkä kokoisia nuo laskut tulevat olemaan ja vaihtaa firmaa myöhemmin. Tämä kyllä vahvisti käsitystäni sähköyhtiöiden asiakaspalvelusta...
Kävimme eilen siellä asunnossa mittailemassa ikkunoita ja tarvittavaa verkkokaapelin pituutta. Se on edelleen ihan hyvä kämppä. Harmittaa vaan kuluneisuus, mutta toisaalta meillä on vapaat kädet laittaa sitä, eli voimme rauhassa tuunailla ikkunanpieliä jos haluamme. Mies on niin innoissaan muutosta, että koko tilanne tuntuu surrealistiselle. Hän on ollut ihan yltiökiva jo pitkään, koko ajan odotan milloin tulee riitaa tai edes joku ongelma. Ikinä en osaa olla tyytyväinen tilanteeseen.
Eilen oli myös Jyväskylän kesän päätösillallinen, josta valitettavasti jouduin lähtemään jo ennen varsinaisia bileitä tapahtumateltalla. En ikinä tutustu ihmisiin, kun en voi jäädä illalla myöhään eikä kukaan kutsu edes baariin mukaan jatkoille. Teen nyt pyhän lupauksen, että koitan parantaa tapani nyt syksyllä uusien ihmisten suhteen, koitan oikeasti sopeutua joukkoon ja hankkia uusiakin ystäviä. Luulisi, että tämä on hyvä mahdollisuus päästä eroon vanhoista toimintatavoista, jos vaan näkee sen vaivan.
Nyt kuitenkin töiden pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti