Maanantaifiilis

Tänään ei taida oikein lähteä päivä käyntiin. Pääsin eilen sänkyyn vasta yhdeltätoista näytelmän hautajaisten jälkeen ja lauantaina mies valvotti "fuck" -dokumentin parissa ainakin kahteen. Nukuttaa ihan pirusti, eikä minulla ole pahemmin hommaa, niin pyrin vaan pysymään hereillä siihen asti, että isä tulee ja antaa töitä.

Olen tullut (taas) hyvin kriittiseksi tätä nykyistä yhteiskuntaa kohtaan. Minusta on edelleen aivan uskomatonta, että minun ja kaikkien muiden samassa tilanteessa olevien on istuttava töissä väsymässä kahdeksan tuntia päivässä, vaikka töitä ei ole. Miksi en voi lähteä kotiin, kun töitä ei ole? Sehän ei ole minun vikani, ettei firma anna hommaa mihin minut on palkattu, niin miksen voi olla vain silloin töissä kun hommaa on. Ongelmaksihan kyllä sitten muodostuisi palkkaus, maksettaisiko kuukausipalkkaa, vai tuntipalkkaa vai jotain muuta. Toisaalta jos olen kuitenkin työnantajan käytettävissä koko työajan, lähtisin vain kotiin esimiehen sanoessa, ettei ole hommaa enää tänään, niin miksen voisi saada koko kuukausipalkkaa.

Minusta on aivan uskomatonta, että yhteiskuntamme pitää ihanteena sitä, että käyttää energiansa kahdeksan tunnin (tai jopa pidetempään) työpäivään, menee sitten kotiin jaksaen juuri ja juuri laittaa lapsille ruokaa ja menee nukkumaan yhdeksän jälkeen, jotta jaksaa taas töissä. Missä vaiheessa meistä tuli näin työkeskeisiä? Eikö työn tarkoitus ole toisaalta tehdä jotain mikä on tarpeen ja toisaalta mahdollistaa se, että hankimme sitä mikä on tarpeen? Missä vaiheessa minun on tarkoitus käyttää tämä raha mitä saan, kun en edes jaksa lähteä ruokakauppaa pidemmälle työpäivän jälkeen?! Olen suorastaan vihainen. Laskin, että jos tekisin kuuden tunnin työpäiviä 7,5 sijaan saisin silti kesätyöstä ihan kivan palkan, vaikka koska olen harjoittelijan nimikkeellä, ei se verrattuna johonkin diplomi-insinööriin olisi todellakaan iso. Jotkut ihmiset esim. siivousalalla elävät tuolla palkalla koko ajan. Miksi emme ole valmiita vaihtamaan rahaa vapaa-aikaan? Vai onko muka todella niin, että on kyse työnantajasektorista, mielummin maksavat kuin että työt seisovat (kuinkakohan paljon tämänkin firman työt muka seisoisivat, jos halukkaat saisivat kuuden tunnin työpäivät, kysynpä vain).

Koko ajan keksin lisää hyviä puolia opiskelijaelämästä ja opettajan ammatista. Tietyissä rajoissa työajat vaihtelevat, aina ei ole niin pitkää päivää, eikä aikaista herätystä, mutta joskus saa käyttää kaiken energiansa. Koko ajan on hommaa ja jos ei ole niin aina voi lukea tai kirjoittaa jotain. Ei minulla olisi mitään tätä kahdeksasta neljään työtä vastaan, jos tämä olisi vaikka sitä siivoushommaa, kun olisi hommaa ja saisi pitää rehellisesti taukoja ja jatkaa taas. En kestä tätä huonoa omatuntoa blogin kirjoittamisesta työaikaan, vaikka ei minulla muuta tekemistä ole.

Jos nyt laitetaan ne analyyttiset psykologilasit päähän ja katsotaan valitustani, niin huomataan helposti mistä kenkä osaksi ainakin puristaa. Olisin halunnut lomaa. Rehellistä kesälomaa, pitkiä aamuja ja uimista ja ehkä jopa pitkiä iltoja lämpimässä ilmassa. En halua aikuiseksi vielä, syksyllä kuitenkin pitää huolehtia kaikesta; muutto (toivottavasti), laskut, opiskelut/työ ja kaikki muukin ovat aikuisten asioita, joita olisin halunnut vältellä vielä yhden kesän. Miksi ihmeessä en sanonut reilusti ei, kun isäni sanoi että minulle on töitä? Rahanpa takia, mutta silti. Mikseivät vanhempani sanoneet kuten täydelliset vanhemmat sanoisivat, että tietysti voit pitää lomaa kun kävit ahkerasti lukiota kolme vuotta, me maksamme kyllä vuokratakuusi.

Ei tässä toisaalta ole vaihtoehtoja, töitä on nyt siedettävä kun niitä on. Seuraavan viikonlopun pitäisi olla rentouttavat, kesäleiri, missä on kai hyvät puitteet vaan olemiselle. Mitäs muuta tässä on tapahtumassa... Jyväskylän kesän info on tänään, myyn siellä lippuja. Saas nähdä saanko niitä missä menee pitkälle yöhön, koska sitten voi tosiaan olla kivaa täällä seuraavan aamuna. Onneksi tosiaan näytelmä loppui niin on enemmän vapaa-aikaa viikolla.

Olin sukulaisen hautajaisissa täällä Jyväskylässä lauantaina. Olivat hyvät hautajaiset, vähän itkua kuten asiaan kuuluu, mutta myös naurua ja hyvää ruokaa. Voi olla kiinnostavaan seurata kuinka leski löytää taas tekemistä itselleen, hän on aika persoonallinen henkilö ja voi olla että hänestä kehittyy vielä vaikka mitä.

Noh, jos koittaisin jatkaa jotain. YO-tuloksia odotelleessa aika kuluu hitaasti, ne tulevat torstaina nettiin. Näkemisiin siis.