Pääsin yliopistoon ja vielä juuri sille linjalle kuin halusin!
Eli vapiskaa, tulen opettamaan lapsianne lukemaan kirjoja ja ilmaisemaan itseään.
Pääsin siis äidinkielen opettajakoulutukseen kirjallisuus pääaineena, suomen kieli ja pedagogiset opinnot sivuaineena. Äiti ja isä soittivat ja avasivat kirjeeni, joka oli tullut päiväpostissa jo nyt. Olisin voinut olettaa, että siihen tosiaan vielä menee se viikko, mihin olin varautunut. Meille nimittäin ilmoitettiin, että viimeistään 20. heinäkuuta, eikä uskoni ollut suuri humanisteihin, kuitenkin tekevät kaiken viime tingassa.
Ei siis pohdintaa työmarkkinatuista, ei paskaa duunia vuoden tai pääsykoekirjoja (ellei käy niin etten pidä tuosta, mutta ei mietitä sitä nyt). Olen aika onnellinen, saatte uskoa!
Saankohan asioita elämässä liian helpolla? Tuntuu, että vaikka pelkäsin tulosta, silti uskoin, että pääsen, niin kuin aina ennenkin. Entäs sitten kun tulevat ne Oikeat Vastoinkäymiset? Tulenko niiden kanssa toimeen, kun näköjään saan aina mitä haluan?
1 kommentti:
Onneksi olkoon!
Lähetä kommentti