Myöntäkää pois, kuka teistä ei olisi tylsyyksissään etsinyt epäilyttävää materiaalia sokkona, tai klikannut sitä "seksi"-tagia blogilistalla. Internet antaa mainion mahdollisuuden tirkistelyyn ja mahdollisuuteen etsiä sitä tunnetta, että on normaali, tai että ainakin joku toinen tekee samaa. Mutta miksi hitossa seksiblogit, -keskustelupalstat ja tietysti itse asiasivustot ovat niin pirun tylsiä?
Tyttöjen pukuhuone poikkeaa blogeista positiivisesti asiallisen suhtautumisensa ansiosta. Siellä ei ainakaan vielä pyöri häiriköitä, jotka käyvät dissaamassa jokaista suunsa avannutta (kuten Rakel Liekin blogin kommentoijat, puolet käyvät vain paheksumassa tai vittuilemassa). Moni myös kehdatessaan toimii "nimellään", ainakin sillä millä itse kirjoittaa blogia tms., siellä toki kaikki eivät ole tunnistettavissa. Tyttöjen pukuhuone on kuitenkin aika nuori ja voi vaan toivoa, että siellä saataisiin asiallista keskutelua aikaiseksi myös "erikoisemmista" asioista. Vaikka joillekin voi olla kovinkin vapauttavaa vihdoin reilusti tunnustaa, että on maannut viiden miehen kanssa elämänsä aikana ja tuntea ylemmyydentunnetta, kun jotkut ovatkin vielä kevytkenkäisempiä, en usko, että enemmistö kuitenkaan kokee suurta tarvetta asian käsitelyyn. Eiköhän meillä jokaisella ole joku "pimeämpi" salaisuus, josta puhuminen saattaisi hyvinkin viedä mahdolliset epäilyt tai häpeän pois.
Itse en jaksa hävetä, mutta vaikka blogeja lukiessa iskeekin paha kilpailuvietti, en kai kuitenkaan voi alkaa itse käsitellä asioita altruistisesti netissä, jotta samassa tilanteessa olevat eivät kokisi olevansa epänormaaleja. Ensinnäkin aika moneen asiaan aiheesta liittyy kumppani (tai kumppaneita...) enkä ole ihan varma olisiko se korrektia kertoa asioita hänestäkin, varsinkin koska hänenkään identiteettinsä ei ole mikään salaisuus.
Toisekseen, haluanko olla ihminen, josta tiedetään "juttuja"? "Tuossa se nyt menee, luitsä sen blogista, että se tykkää naida pieniä eläimiä?". Minulla on kuitenkin suuria suunnitelmia ja maine itsensäpaljastajana ei ehkä edistäisi asiaa.
Kolmanneksi pieni epäilys siitä, että saattaisin menettää jotain jos kertoisin noista asioista, varsinkin parisuhdejutuista. Eikö jonkin osan elämää kuulu olla vain kahden välistä? (Ja kun ymmärtää tämän samoin kuin minä, kahdenkeskistä sekin on, että naamatusten puhuu siitä jonkun toisen kanssa, eikö totta?)
Voisinhan tietysti kirjoittaa anonyyminä. Tai vain yleisluontoisesti. Yleisluontoinen on siitä huono, että se ei aja asiaa millään tavoin. "Kuulinpa tässä huhua, että seksikkäät alusvaatteet voisivat olla kivoja ja päädyinkin täysin hypoteettiiseen tilanteeseen...". Anonyymisyys taas ei sovi minulle. Mitä ideaa siinä sitten on jos kerta kukaan ei tiedä, että se oli juuri minä ja voin saada siitä jotain henkilökohtaista palautetta. Ja olen ihan varma, että pitäisin parempaa ja ainakin hauskempaa blogia kuin monet, niin haluaisin tietysti saada siitä myös ne kreditit.
Taidan jättää välistä siis internetin tirkistelymahdollisuudet ja keskittyä ihan oikeaan elämään. Jatkan kuitenkin henkilökohtaista ristiretkeäni avoimemman maailman puolesta (te, jotka nyt uskovat, että olen vaan katsonut liikaa sinkkuelämää, olette väärässä. En pidä kyseisestä sarjasta, ja henkilöiden suhtautuminen tiettyihin asioihin on suorastaan kammottava. En halua maailmaa, jossa on normaalia elää niin kuin he).
PS. Minua ei koskaan haasteta vastaamaan näihin "meemeihin", joita blogit ovat pullollaan. Ideoin oman meemini aiheeseen liittyen, mutta se voi olla liian kova pala ihmisille. Mitä mieltä olette jos haastaisimme ihmiset kertomaan ensinnäkin että missä ovat hyviä seksissä ja seksin merkityksen omassa elämässä prosentteina? Mielestäni jokaisen olisi seksuaaliterveytensä takia hyvä miettiä kyseisiä asioita, eivätkä kysymykset välttämättä ole liian intiimejä. Vastaan itse jos olette samaa mieltä, että kerrankin kyseessä olisi mielekäs meemi, olisihan se noloa olla ainut, josta tiedetään "juttuja".
2 kommenttia:
Saattaisin vastata, riippuen kysymyksistä. Kuitenkin vastaisin todennäköisesti tänne sinun kommenttilootaasi, koska omassa blogissani olen aina pitänyt tiukan rajan siinä, etten mene turhan henkilökohtaiseksi (koen blogini olevan sellaista yleispätevää jorinaa elämästäni, ja koen, että niin on hyvä).
Ylipäätään asia mietityttää minua enemmänkin siksi, että vaikka seksielämästäni voin puhua, on netissä siitä kertominen eri juttu. En tahdo mennä mukaan siihen villitykseen, että kaikesta pitää kertoa ja kaikille.
Lopullinen vastaukseni siis on jyrkkä ehkä. Ehkä vastaisin meemiin, koska uskon, että osaisit laittaa sellaisia kysymyksiä, ettei niiden tarkoitus ole mitenkään revitellä asiaa, vaan kuten sanoit, pistää miettimään seksin merkitystä omassa elämässään. Ehkä vastaisin jopa omaan blogiini kuka tietää.
En minäkään halua, että kaikesta pitää puhua, juuri siksi kritisoin sinkkuelämää. Siihen jotenkin kulminoituu ärsyyntymiseni asioiden kahvipöytäistymisestä. Ei ole tarpeen kokea pakkoa kertoa arkisesti itselle ei-arkisista asioista.
On kuitenkin tarpeen, etteivät ihmiset häpeä asioita, joita jokainen tekee ja erityisesti ajattelee. Asiat saavat olla kevyitä, ja kivoja, mielestäni nykyään siihen vaan ei kannusteta. Toki ne saavat myös olla vakavia ja painavia ja niidenkin puimiseen pitäisi löytyä kanava.
Jos tietää, että on kivaa niin pitää saada läpyttää niitä käsiä :)
Lähetä kommentti