Kyllä, minä tein sen! Festareilla olin ja hengissä selvisin, vaikka ihan asiakkaana pyörin. Ihan yötäkin olin teltassa, mutta lähdin kotiin siskon kyydillä toisena yönä jo melko aikaisin. Vältyin siis epämiellyttävältä sateelta ja mahdolliselta ahdistumiselta, joka usein seuraa liian pitkää ilonpitoa.
Ihan kokonaan en tosin välttynyt, sillä sunnuntai on taas mennyt lievässä darra-ahdistuksessa. Väsymys alkoi ottaa osaansa, mutta mukava seura ja tarpeeksi tuhti ruoka helpottivat hieman. Onneksi kohta alkaa arki, eikä tarvitse enää riekkua. Muuten ei olekaan ollut pahasti läheisyydenkaipuinen olo, mutta tällaiset väsyneet päivät kuluvat paremmin toisten ihmisten kanssa.
Tämä kaupunki on todella pieni. Sitä on saanut taas kauhistella tässä viikon, kun ei ilmeisesti ole mahdollista välttyä kuulemasta kuulumisia silloinkin kun voisi olla parempi olla niitä kuulematta. Ärsyttää olla niin ennalta-arvattava. Tiesin, että juuri tämä fiilis tulee, kun kuulen miten elämä jatkuu. Siinä on myös jotain lohdullista, tunnen selvästi itseni hyvin ja negatiivisistakin tunteista voi välillä nauttia. Onpahan sentään selvästi jotain tunne-elämää minullakin. Nyt pitää vaan erottaa mitä asioita kaipaan ja mitä en oikeasti enää halua, tai mitä ei ole ollutkaan. Vituttaa se, että toisella näyttää menevän hyvin, koska se tarkoittaa sitä, että minä olin osa ongelmaa. Kun minä poistuin yhtälöstä, toinen voi paremmin. Vaikka minähän olen täydellinen!
Nyt ovat olleet ensimmäiset yöt, kun hermostuttaa nukkua yksin. Totuttuja tapoja on vaikea muuttaa, kun ensihuuma tästä kaikesta alkaa kulua pois. Minulla ei ole mitään muistikuvaa mitä tein viimeksi kun asuin yksin. Pitkät sateiset syysillat eivät ajatuksena houkuta juuri nyt, mutta paluu arkeen tekee luultavasti hyvää. Työt alkavat viikon päästä ja sitten voin rauhoittua opettelemaan uusia töitä, uusia rutiineja ja uusia harrastuksia.
Minulla on luottavainen tunne tästä syksystä, vaikka voin olla hieman raskasta seuraa. Toisaalta minun pitäisi lopettaa anteeksipyytely siitä mitä minä olen tai en ole. Kerron itsestäni tarinaa tylsänä ja kuivana ihmisenä, vaikka olenhan myös hauska, ajankohtainen ja joskus älykäskin. Ihan normaali nuori aikuinen minä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti