Minulla on sellainen mielikuva, että heinäkuu sopii minulle. Viimeiset seitsemän vuotta olen käyttänyt heinäkuun toisen viikon festarilla vapaaehtoisena ja se on oikein mukavaa. On tarpeellinen ja sosiaalinen olo ja saa yleensä nähdä hienoja esityksiä ja kuunnella hyvää musiikkia. Puhumattakaan siitä, että lounaat nautitaan Figarossa, mikä on kyllä aivan mahtava henkilökuntaetu. Tämä viikko onkin helppo olla tervehenkinen, ellei sitten innostu jatkamaan iltaa jonnekin... Äskeinen keikka oli aivan todella hyvää jammailumusaa, onkin hieman vaikea rauhoittua nukkumaan. Lauantainakin oli niin hauskaa tanssia. Sitä kyllä pitäisi harrastaa useammin.
Koko päivä oli kyllä melko levoton. On sellaista positiivista levotonta kutinaa. Paljastunee pms-oireiksi tai vastaavaksi parin päivän sisään, mutta on otettava ilo irti siitä mitä saa. Eilinen alkoi onnettomasti melkein itkuisissa tunnelmissa, kun näin hyvin epämiellyttäviä unia ja tunne oli melko hankala karistaa. Onneksi työt, sauna ja Doctor Who helpottivat. Tänään olenkin kuunnellut ihan käsittämätöntä musaa, joka tekee minut riehakkaaksi ja hyväntuuliseksi vastoin kaikkia ennakko-oletuksia. Tällä hetkellä maailmassa tuntuu olevan paljon musiikkia, mitä olen kyllä kuullut aiemminkin, mutten ole sietänyt yhtään. Olen ehkä muuttunut rennommaksi asian suhteen nyt kun voin paremmin säännöstellä sitä.
Mutta levottomuudesta. Tässä on riskejä. Saatan ensinnäkin olla helposti riehas ja kesken kaiken tajuta sen ja olla hyvin hämmentynyt ja hieman häpeissäni. Toiseksi saatan ymmärtää väärin mistä levottomuus johtuu ja tehdä jotain väärin. Kolmanneksi en ehkä ottaa osaa levottomuutta tarpeeksi rennosti ja nauttia siitä positiivisena, energiaa antavana tunteena. Saatan siis pyrkiä siitä eroon, mikä on usein virhe. Olen myös ilmeisesti ollut hieman hävytön, missä sinänsä ei ole mitään uutta, kaikki eivät vaan ole ehkä käsittäneet hävyttömyyteni laajuutta aiemmin. Olin melko hämmentynyt kommentista, että minä joskus "hehkun rivoutta". Panettelua, ikinä en ole rivo ollut! Irkkiä ei lasketa, eihän se minun vikani ole, että siellä nyt kiertää ties mitä linkkejä ja juttujen taso on mitä on. (Niin siis edelleen irkkaan. Vähänkö on vanha olo.)
Tämä olisi otollinen aika kesäheilastelulle. Mielentila olisi oikea, varsinaisia esteitä ei ole ja mikäs sen kivempaa. Paitsi että ei. Olin melko yllättynyt, että minua varovaisesti lähestyttiin baarissa, sillä kuten varmasti tiedätte, minulle ei niin vaan koskaan käy. Johtunee uusista shortseista, jotka ovat aiheuttaneet nyt myös jo kaksi kertaa huorittelua keskellä päivää. Lienevät siis tosiaankin liian lyhyet aikuisen ihmisen päälle. Teini-ikä ei koskaan palaa, olisinpa käyttänyt sen paremmin.
Tiedän kuitenkin, etten kestäisi itseäni, jos alkaisin nyt pokailla jotain satunnaisia tyyppejä. Otan itseni liian vakavasti ja varon venyttämästä itseäni liian ohueksi juuri kun olen aloittamassa kokoamisen. Itsestään antaa kuitenkin aina jotain, kun on tietyntyyppisessä kanssakäymisessä jonkun kanssa, enkä pidä siitä ajatuksesta, että ties kuka tietää minusta sellaisia asioita, mitä siinä saa selville. Sanoinpas tuon kierrellen, yllätin itsenikin. Suoremmin sanottuna tarkoitan siis sitä, etten halua paneskella ympäriinsä, koska koen paljastavani omasta luonteestani, olemuksestani ja ajatusmaailmastani paljon tuollaisissa tilanteissa, enkä tällä hetkellä kestä sitä ajatusta. En tiedä miksi se on minulle niin epämiellyttävä ajatus tai miksi otan sen niin vakavasti. En kai ole kovin moderni. On toisaalta tervettä suojella itseään epämiellyttäviltä asioilta. Satunnaiset pokailut eivät toki täytä positiivisen levottomuuden käsittelyn kriteerejä. Tarvitsisi ennemminkin sellaisen kaukaisen, mutta mahdollisuuksen rajoissa olevan tuomitun ihastuksen. Vähän jo oli sellainen fiilis, mutta meni ohi. On tosin riski edelleen, mutten usko, että kovin suuri. Lähinnä koska sen ylläpitäminen vaatii energiaa, enkä vaan ole niin kiinnostunut. Satunnainen päänsilittely ja poukkoileva keskustelu kyllä kelpaa. Minulla ei myöskään ole tällä hetkellä enempää tarjottavana itsellänikään.
Pelkäsin paljon sitä miten kestän ilman totuttua läheisyyttä, mutta tähän mennessä itse asiassa on mennyt todella hyvin. Ehkä se kaipuu tulee joskus sitten myöhemmin tai sitten vaan olen yliarvioinut sen tarpeen. Nuorempana muistan kyllä tulleeni mainiosti toimeen ilman, erityisesti jopa vältellen. En minä nyt ihan täysin ilman fyysisiä ihmiskontakteja ole ollut, ja ehkä se nyt riittää, vaikkei samalla tavalla syvällä tasolla olekaan. Jospa viime vuodet olivatkin poikkeus?
Vielä ajatus tuosta itseni paljastamisesta. Olen aikoinaan kirjoittanut tänne, että minulla on puolen vuoden sääntö: jos tyyppi on vielä puolen vuoden päästä kuvioissa, voi harkita käyttääkö seuraavan puoli vuotta oikeasti ystävystymiseen/ suhteen syventämiseen. Se on itse asiassa aika hyvä sääntö, harmi, etten ole noudattanut sitä. On ollut todella mahtavaa saada uusia ystäviä (kavereita, ystäviä, ymmärtänette problematiikan) ja olen nauttinut siitä paljon. Minun on kuitenkin vaikea luottaa siihen, että asiantila olisi pysyvä tai hyväksyä se, ettei se ole pysyvää. En oikein tällä hetkellä kestä ajatusta siitä, että kiinnyn ihmisiin ja olen heidän seurassaan todella oikeasti rento, koska en kykene luottamaan siihen, että olisin tarpeeksi hyvä ihminen, että he jäisivät elämääni. "Hyvä" on nyt yllättävä sana, mutta sisältää ehkä silti oikeita merkityksiä. Pahan vastakohta, ja pahahan on kaikkea inhottavaa ja ikävää. Diippiä shittiä näin hyväntuuliseksi illaksi. Hyväksyn tämän lapsellisen epävarmuuden pakollisena osana ihmiseloa.
Pakko laittaa tännekin talteen aivan mahtava linkki, juomapeli ylianalyyttiselle ihmiselle. Ensinnäkin mahtavaa, että se on suunniteltu yksinpeliksi ja toiseksi siis aivan törkeän osuvaa tekstiä. Vaikea mainita noista kohdista suosikkia, sillä jokainen toimii, mutta tämä on aika hyvä:
If you can’t tell whether you are an overly-strict person with inappropriate guilt about normal human self-moderation behavior or an avoidant adult child making excuses for your poor coping, drink.
Toinen mainio yksinkertaisuudessaan:
Drink when ambivalence haunts you.
Tuo peli tekisi minusta alkoholistin viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti