Turku oli kaunis kesäkaupunki, tulin juuri yhden yön reissusta bussilla kotiin. Bussifirmalla oli tarjous viiden euron lipuista, sillä hinnalla jo kannatti istua viisi tuntia. Kävimme melkein koko perheen voimin kesäteatterissa (Housut pois, en voi kehua) ja pyörimässä kaupungilla. Reissu oli oikein elähdyttävä, olisihan siellä voinut olla vähän pidempäänkin. Huomenna vaan on tentti, joten jäi hieman tyngäksi road trip tällä kertaa.
Huomenna siis aatehistorian tentti, ensimmäinen historian aineopinnoistani. Olen todella hermostunut. Olen lukenut hieman huonosti, koska olen ollut laiska ja vasta tänään saanut kummankin kirjan melkein loppuun. Sunnuntaina olin jo varannut koko päivän lukemista varten, olin käynyt aamulenkillä ja kaikkea, ja päädyin viettämään koko päivän kaverin seurana telkkarin edessä. Ihan tyydyttävää, muttei varsinaisesti avannut käsitteiden historian tutkimista minulle. Jotain muuta ehkä kyllä, ainakin melko hyväntuulinen ja astetta rennompi maanantai oli.
Opiskelu on tässä vaiheessa yliopistouraa jo melko tyydyttävää, koska voin seuloa tenttikirjoista minulle oleellisen materiaalin ja keskittyä siihen. Olen silti melko hermostunut siitä, että onko osaamiseni liian yleisellä tasolla. Kaikki tauot opiskelussa ovat pahaksi, sillä minusta tuntuu, että hävitän kykyni muodostaa sujuvia tekstikokonaisuuksia. Ei myöskään ole ehkä hyväksi, että suhtaudun tentteihin enemmänkin kuin kirjoitusharjoituksiin sisällön pohtimisen sijaan. Luotan siihen, että sujuva esitystapa korvaa sisällölliset puutteet ja niinhän se usein tekeekin. Tiettyjä fraaseja voi usein käyttää tiedon puutteen naamiointiin ja ilmaista hataria muistikuvia ikään kuin ne olisivat vain jäävuoren huippu. Sitä on vaikea kuitenkaan opettaa oppilaille koulussa, vaikka moni hyötyisi tästä taidosta. Toimii myös politiikassa.
Oma aatehistoriani on kyllä melko monipolvinen. Olin lapsena hippi, kommunisti, natsi ja liberitarianisti peräkkäin hyvin nopealla aikataululla. Nyt olen pohtinut paljon puolueeseen liittymistä, mutta sain eilen kuulla joitain hyviä argumentteja sitä vastaan. Vasemmistoliittohan minulle lähin olisi, mutta se on melkoisessa hajaannuksessa. Olisi tietysti tilaa mitä ottaa, jos sellaista haluaisi, mutta toisaalta voi päätyä tilanteeseen, jossa asiakysymyksissä ollaankin ihan eri mieltä. Marginaalipuolueeseen ja vielä vasemmistolaiseen sellaiseen kuuluminen voi myös vaikeuttaa uraa muuten myöhemmin. Toisaalta itse ainakin arvostan sitä, että ihmisellä on arvoja ja hän tuo niitä esiin elämässään. Yhteiskuntaa tulisi haluta kehittää tavalla tai toisella, puoluepolitiikka on siihen ihan yhtä jees keino kuin muutkin. Kaikki eivät tosi ajattele samoin. Ahdistavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti