Tulin juuri näytelmäharjoituksista. Minulla on viikset! Tarkemmin sanoen tänään koitimme maskeja, kävimme läpi valoja (joihin ohjaaja oli tyytyväinen; epäili vaan ettei osaa ajaa niitä) ja joku jonkun ystävä kävi ottamassa valokuvia. Oli kovin kiinnostavaa poseerata Vakiopaineen takapihalla auringonpaisteessa pilotti päällä kun ihmiset tuijottavat parvekkeilta ja kadulta. Mutta ne viikset; kokeilimme siis maskeja ja älykkäästi koitin saada itsestäni miehekkäämmän varjostamalla ylähuulta kajaalilla ja sainkin aikaan illuusion huonosta teiniviiksen kasvusta. Kajaali tunnetusti jämähtää aina vääriin paikkoihin, enkä ollut ottanut puhdistusainetta mukaan, joten saippualla sen sai irti vain ihosta jättäen sen kätevästi kaikkiin pieniin ihokarvoihin. Bussimatka menikin sitten peitellessä naamaa.
Muuten oli ihan normaali päivä, mikä on siis hyvin epänormaalia. Ainut todella omituinen asia oli taas vaihteeksi ruotsintunti. Olisin kovasti halunnut mennä katsomaan Schindlerin listan, siis sen elokuvan, mutta ruotsinatsi (mutta silti paras joka minulla on ollut) kielsi ja vetosi siihen että historian opettaja näyttää sen historian IB-ryhmäläisille. Olin siis siinä vaipumassa horrokseen kerrankin ajoissa ennen tunnin alkua, kun opettaja hyvin yllättyneen kuuloisesti kysyy jotain painostani ruotsiksi. Vastasin että olen laihtunut 11 kiloa joulusta ja hän sanoi että todella hienoa. Siis todella hienoa! Tuon voisi ottaa todella suurena loukkauksena; ei kenellekään saa hehkuttaa että on hienoa että on laihtunut. Ja vielä opettaja! Kyseli hän vielä lisää ja hehkutti että jättifint att du har itsekuria att göra så. Kiva kyllä että joku huomaa... Herra takarivisarkastikko kyllä koitti kovasti olla pahis ja kapinallinen, mutta epäilemme että hänellä ja ruotsin opettajalla on jotain juttua... Siihen malliin kipinöitä lentelee.
Nyt on pakko nukkua, ei kun siis tehdä töitä. Toivottavasti huominen on yhtä normaali kuin tämä päivä, en mitenkään jaksa tätä kaikkea jännitystä mitä minulle on siunaantunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti