Tänään oli omituinen ja hämy päivä. Tänään oli todella omituinen ja hämy päivä. Tämän päivän hämyys ei ole vielä edes valjennut kaikessa loistossaan, vaikka alkaakin olla jo ehtoon puolella.
Ensinnäkin: Tein henkilökohtaisen ennätykseni aamurutiineissa. On äärettömän julmaa luottaa siihen, että kaikki oikeasti muistavat vaihtaa ajan kelloihin. Heräsin siis tunnin liian myöhään ja jouduin käymään suihkussa, laittamaan hiukseni, vaatettamaan itseni ja meikkaamaan kymmenessä minuutissa. Olin varma, että päivä tulee olemaan täysi katastrofi, varsinkin kun olin koittanut edellisenä iltana olla optimistinen ja päättänyt laittaa päälleni uuden hameeni, vaikka tiedän että alemmuuskompleksini jalkojeni suhteen aiheuttaa minulle suurta ahdistusta. Seuraavalla kerralla myös tarkistan, että sukkahousut ja hame sopivat yhteen, ihastuttava tunne kun hame nousee kitkan vuoksi koko ajan omituisiin asentoihin.
Toiseksi: Minua koitetaan integroida muiden elämiin! Aamulla historian tunnilla tajusin, että minulla alkaa olla paikka luokassamme; historian muistiinpanojani ainakin halutaan. Olen kai ainut, jolla on tapana kirjoittaa ne puhtaaksi koneella ja tekstitiedostoja kun on niin helppo jakaa. Voisin saman tien alkaa tehdä niitä kotisivuja, minne laittaa kaikki kirjoitukset, saattaahan niistä jollekin olla joskus hyötyä. Ihastuttavaa on myös kun eräs henkilö, jota jostain syystä kutsumme ystäväpiirissämme Ridgeksi, tuntuu luottavan apuuni. Hellyyttävää, kun hän koittaa vaiutta sille että on kuunnellut mitä läksyksi tulee, mutta on silti aivan pihalla.
Pelottava sosiaalinen tilanne oli kun vietin aikaa jo aiemmin mainitsemani erään miellyttävän nuoren miehen kanssa kaupungilla. Miellyttävä nuori mies aiheuttaa minulle suurta ahdistusta integrointihaluillaan. En ollut oma itseni kuin pari minuuttia parista tunnista johtuen jakautuneesta persoonastani ja lievän hermostuneesta tilastani ja onnistuinkin puhumaan itsestäni aivan uskomattoman paljon ja nopeasti. Kuinka onkaan mahdollista, että rakastaa ja vihaa omaa ääntään näin paljon yht'aikaisesti? Nuoren miehen motiivit ovat myöskin edelleen epäselvät, hänestä on kovin vaikeaa ottaa selvää.
Olen kuitenkin julma ja enkä anna kenenkään integroida itseäni yhtään nopeammin kuin itse haluan. Luokkaani tahdon kyllä kuulua, eikä rooli muistiinpanojen jakajana ole huono, mutta jos miellyttävä nuori mies on niin fiksu kuin luulen, ei hänkään painosta minua integroitumaan. Asioiden on tapahduttava omalla painollaan ja Luoja tietää, että jo sekin paino on minulle melkeinpä aivan liikaa. En myöskään suostu tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia mihinkään suuntaan, olen sellaisessa tilassa, että en pysty antamaan mitään lupauksia mistään.
Luojasta tulikin mieleeni, että taidanpa taas jättää isoskoulutuksen välistä. Tuttava kyllä kertoi linkissä huhusta, että perusisoja ei päästettäisi ollenkaan ripareille, eli minullakin olisi ehkä mahdollisuus päästä korruptoimaan taas yksi vuosiluokka. Ei, en oikeasti edes pahasti korruptoi niitä, osaan kyllä olla myös kovin asiallinen, vaikka ehkä muuta kuvaa saatan itsestäni antaa. Vinoutuneiden nuorten ryhmä taitaa kuitenkin vetää pidemmän korren, asuinpaikkani nuoret kun eivät enää jotenkin tunnu olevan samalla aaltopituudella.
Eilen katsoin tapani mukaan ohjelman Paritellen ja nauroin itseni kipeäksi. En tiedä mistä se johtuu, mutta samaistuin täysin siihen omituiseen uuteen tyyppiin, joka puhui koko ajan mitä sattuu. Säälittävyys tiettyyn asteeseen saakka on paheeni.
Huomenna on ostettava verhoja kahdeksan pilkku kaksi metriä, istuttava oppilaskunnan kokouksessa, juotava kahvia Nuorten äänessä ja podettava huonoa omatuntoa illalla isoskoulutuksen skippaamisesta. Jännittävä päivä siis.
ps. Ihania lausahduksia, koko elämänohjeeni löydettävissä:
http://www.brainyquote.com/quotes/authors/o/oscar_wilde.html
pss. David Bowie <3 Vihdoin kokoelma omana, ekstaasia riittä pitkäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti