Tämä on nyt kolmas maanantai, jolloin en tee töitä vaan jotain ihan muuta. Se ei ole välttämättä paha. Ihan samahan se on minä päivänä niitä teen, kun kerta minulle on annettu vapaus valita. Vietin tänään päivän Muuratsalossa satunnaisella porukalla opiskelututtavia ja oli todella hauskaa. Fiilistelimme arkkitehtuuria, valheellista nostalgiaa ja jääkauden luomia jylhiä maisemia. Päivä oli mahtavan kevyt, iloinen ja spontaani. Voimme suositella sekä Railin kahvilaa että puista pöytää, joista kummastakin saimme erittäin hyvää palvelua, vaikkakin täysin toisistaan poikkeavalla tavalla ja poikkeavassa miljöössä.
Pidän Alvar Aallon arkkitehtuurista, pakko se on myöntää. Pidän siitä vaikka olen käynyt niissä minivessoissa, kironnut järjettömiä puuttuvia portaita tai niiden järjetöntä liiallisuutta ja eksynyt täysin epäloogisissa liian kapeissa käytävissä. Aallon taloissa on sekä mahtipontisuutta että maanläheisyyttä ja ne sopivat usein ympäristöihinsä erittäin kauniisti. Pidän myös suurista ikkunoista ja taivutetusta puusta ja tiilistä ja luentosaleista, joissa ei todellakaan näe kaikkialta taululle. Niissä on visiota, harmi vaan, ettei niitä saa käyttää järkevästi. Täytyisihän niitä saada muuttaa nykyisiä käyttötarpeita vastaaviksi, kaipa meiltä asiantuntijoita löytyy niiden visiota kunnioittamaan muutoksia suunnitellessakin.
Jaloissani on nyt rakkoja, koska laitoin uuden hameen, jonka kanssa piti laittaa nätit kengät, jotka eivät todellakaan ole suunnitellut metsäkävelyyn. Hienosti kopisin silokallioilla. Olen koittanut nähdä vaivaa pukeutumiseni eteen, mutta se on tuskallista. Minulla ei ole mitään omaa tyyliä. Haluaisin pukeutua niin, että koen oloni itsevarmaksi ja vaatteeni kertoisivat jotain minusta. Se on vaan helvetin hankalaa, kun ei ole mitään silmää tällaisille asioille ja tuntuu, että kopioin jonkun muun ulkomuotoa. Viihdyin oikeasti kaikista parhaiten joko jakkupuvussa tai farkuissa ja hupparissa. Voisiko niissä olla aina? Paitsi että hameet on kivoja. Miksi niiden kanssa on niin vaikea löytää kivoja paitoja? Vaikeaa on elämä.
Jäin juttelemaan kaverin kanssa vielä päivän päätteeksi ja se oli mukavaa ja vapauttavaakin. Hauskaa, että muillakin on joskus yhtä typeriä ajatuskuvioita ja järkevyyttä laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ainakin silloin tällöin. Minun pitäisi alkaa ottaa elämä oikeasti rennommin vaikka se tuntuukin melko epäluontevalle. Eikä ehkä pitäisi ruokkia itsessä huonoja piirteitä vaan ilmaista nämä asiat positiivisen kautta. Niin kuin lapsia tai koiria kouluttaessa. Eli aina kun teen jotain hyvin tai mietin jotenkin erityisen kivasti, minun pitäisi palkita siitä itseäni ja kehua itseäni. Jos ostaisi huomenna vaikkapa rasian hyviä pastilleja ja alkaisi toteuttaa tätä strategiaa.
1 kommentti:
Ootte ollu näemmä Haikassa, se on paras paikka.
Lähetä kommentti