maanantaina, lokakuuta 16, 2006

Loma, tai ei sittenkään

Kaikki paikat kipeinä, kipeinä, kipeinä.

Olen urakkatöissä varastossa lajittelemassa mittareita ja kelloja. Isä kysyi haluanko kahdeksi päiväksi syyslomaa töitä ja minä hullu suostuin. Töitä onkin luultavasti koko viikko klo 8-16. Hyvin siis jaksan opiskella ja kerrata, puhumattakaan siitä, että ottaisin oikeasti kiinni syllabuksen. Hartiat ja niska oli rikki jo aikaisemmin, heräsin parina aamuna niin että pää ei suoristunutkaan ja nyt sitten menee selkä ja jalat. Ihan vitun kivaa siis!

En ole vihainen, toistan edelleen, että luonteeni on sen hindulehmän. Rahaa tulee toivottavasti todella nätisti tuosta ja sillä rahalla saan sitten maksettua vuokratakuun ja ostettua jotain sitten joskus kämppään. Tai siis kotiin. Minä haluan oman kodin.

Ja minä haluan isona näyttelijäksi, mutta ei kerrota kenellekään koska se on tyhmä ja naurettava haave. Äiti ja isi sanoivat, että ei sieltä kuitenkaan tule minulle oikeaa ammattia, eikä kannata rakentaa mitään moisen varaan.

np. Ismo Alanko - Nuorena syntynyt

PS. ...ja sitten politiikkaan. Emme huoraa SLL:n kanssa, me olemme kohteliaita ja sivistyneitä. Ja se poika on jotenkin niin onnettoman oloinen etten voi kieltää siltä mitään.

Ei kommentteja: