Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan. Olet sukupuolisuuden suhteen tasapainoinen. Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Olet nainen. Sinulla on hiukan naisellisia persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Persoonassasi on ripaus naisellisuutta mutta ei juurikaan mieheyttä. Tulet hyvin toimeen naiseutta ja mieheyttä itsessään yhdistävien androgyynien sekä sukupuolineutraalien ja miesten kanssa, koska sukupuolinen profiilisi ei ole niin kovin kaukana muista ryhmistä.
Oletteko samaa mieltä Transtukipisteen kanssa?
torstaina, lokakuuta 19, 2006
keskiviikkona, lokakuuta 18, 2006
Mmm, anista
Tein ruuaksi kiinalaista possukastikemuhennosjuttua, joka on todella hyvää. Olen hyvä ihminen ja annan tässä teillekin sen reseptin.
Hong Shao Rou
Hong Shao Rou
- n.500g porsaan lihaa (joko valmiita paloja tai vaikka pastia, jonka voi laittaa paloiksi)
- pari perunaa
- pieni, noin 15 gramman pala inkivääriä
- mustapippuria
- 3-4 kpl tähtianista
- soijakastiketta
- 1/2 tl sokeria
- suolaa
- öljyä
Kuumenna noin 4-5 rkl öljyä (wok)pannussa todella kuumaksi. Lihan tulee olla sellaisina karjalainpaistipaloina. Lisää pippuria, anikset ja inkivääri pannulle lihan kanssa yht'aikaa ja ruskista. Lisää ruskistaessa myös suola ja sokeri. Lisää vettä niin, että lihat peittyvät ja anna kiehua kannen alla noin 40 min. Lisää paloitellut perunat. Tarjoile riisin kanssa kun perunat ovat kypsyneet.
Perunat paloitellaan muuten sitten lusikalla, ei veitsellä niin että tulee suunnilleen saman kokoisia paloja kuin lihasta ja epätasaisen muotoisia.
Livet är och jag kan göra nånting på det.
maanantaina, lokakuuta 16, 2006
Loma, tai ei sittenkään
Kaikki paikat kipeinä, kipeinä, kipeinä.
Olen urakkatöissä varastossa lajittelemassa mittareita ja kelloja. Isä kysyi haluanko kahdeksi päiväksi syyslomaa töitä ja minä hullu suostuin. Töitä onkin luultavasti koko viikko klo 8-16. Hyvin siis jaksan opiskella ja kerrata, puhumattakaan siitä, että ottaisin oikeasti kiinni syllabuksen. Hartiat ja niska oli rikki jo aikaisemmin, heräsin parina aamuna niin että pää ei suoristunutkaan ja nyt sitten menee selkä ja jalat. Ihan vitun kivaa siis!
En ole vihainen, toistan edelleen, että luonteeni on sen hindulehmän. Rahaa tulee toivottavasti todella nätisti tuosta ja sillä rahalla saan sitten maksettua vuokratakuun ja ostettua jotain sitten joskus kämppään. Tai siis kotiin. Minä haluan oman kodin.
Ja minä haluan isona näyttelijäksi, mutta ei kerrota kenellekään koska se on tyhmä ja naurettava haave. Äiti ja isi sanoivat, että ei sieltä kuitenkaan tule minulle oikeaa ammattia, eikä kannata rakentaa mitään moisen varaan.
np. Ismo Alanko - Nuorena syntynyt
PS. ...ja sitten politiikkaan. Emme huoraa SLL:n kanssa, me olemme kohteliaita ja sivistyneitä. Ja se poika on jotenkin niin onnettoman oloinen etten voi kieltää siltä mitään.
Olen urakkatöissä varastossa lajittelemassa mittareita ja kelloja. Isä kysyi haluanko kahdeksi päiväksi syyslomaa töitä ja minä hullu suostuin. Töitä onkin luultavasti koko viikko klo 8-16. Hyvin siis jaksan opiskella ja kerrata, puhumattakaan siitä, että ottaisin oikeasti kiinni syllabuksen. Hartiat ja niska oli rikki jo aikaisemmin, heräsin parina aamuna niin että pää ei suoristunutkaan ja nyt sitten menee selkä ja jalat. Ihan vitun kivaa siis!
En ole vihainen, toistan edelleen, että luonteeni on sen hindulehmän. Rahaa tulee toivottavasti todella nätisti tuosta ja sillä rahalla saan sitten maksettua vuokratakuun ja ostettua jotain sitten joskus kämppään. Tai siis kotiin. Minä haluan oman kodin.
Ja minä haluan isona näyttelijäksi, mutta ei kerrota kenellekään koska se on tyhmä ja naurettava haave. Äiti ja isi sanoivat, että ei sieltä kuitenkaan tule minulle oikeaa ammattia, eikä kannata rakentaa mitään moisen varaan.
np. Ismo Alanko - Nuorena syntynyt
PS. ...ja sitten politiikkaan. Emme huoraa SLL:n kanssa, me olemme kohteliaita ja sivistyneitä. Ja se poika on jotenkin niin onnettoman oloinen etten voi kieltää siltä mitään.
maanantaina, lokakuuta 09, 2006
Syys
Olen vanha ja kuihtunut ja yksinäinen. Tai yksinäinen ja yksinäinen, ystäviä ja kavereita on onneksi. En vaan osaa olla sosiaalinen enää, olen liian suora ja liian katkera.
Siinä se sana tuli, katkera. Katkeruus on yksittäinen asia, jonka en halua kuuluvan luonteeseeni, mutta nyt se hiipii sisääni kuin bensa Okinawan saaren bunkkereihin toisessa maailmansodassa. Jonkun tarvitsee vaan iskeä kipinää ja palan elävältä. No, eipäs nyt ihan noin graafisen agstiseksi mennä, melkein alkaa olla jo rakkausrunot.com -ainesta. Mutta katkeruus on todella kuluttava tunne, kaihertaa koko ajan. Ja kaikki johtuu vain siitä, että Hän nyt sitten hengaa uuden tytön kanssa. Ei sen pitäisi minua häiritä! Minähän pääsen hänestä yli ilman mitään ongelmaa, sehän oli vaan hyvä asia, että huono suhde loppui! Ei todellakaan tunnu siltä nyt. Miksi minä jumitan koneella irkaten ja kooten itseluottamukseni ja -tuntemukseni palasia ja Hän löytää heti jonkun hengenheimolaisen, nörttitytön? Ihan epäreilua. On aika pirun vaikeaa päästä yli siitä kiintymyksestä jonka sain aikaiseksi sitä miestä kohtaan. Ja loukkaavaa, että hän vaan unohtaa ja siirtyy seuraavaan. Olinko minä vain joku motellihuone matkalla kirkkaaseen tulevaisuuteen? Ihan mukava, ja olivathan ne pöytälaatikon postikortit kivoja, mutta unohtuu heti kun pääsee seuraavaan.
Argh, tiedän, että tämä on niin perussettiä, mutta ottakaa huomioon, että käyn tätä läpi kuitenkin ensimmäistä kertaa. Minulle ei ole vielä valmista käyttäytyismallia näihin tunteisiin. Olen kyllä tottunut siihen, että minua epäillään ja joudun todistamaan itseäni muille tai siihen, että minun luottamukseni petetään (kyllä, uskokaa tai älkää, joskus annan itselleni luvan luottaa), mutta en ole tottunut kaipaamaan, vihaamaan, olemaan iloinen ja katkera yht'aikaa. On ihan liian vaikea jatkaa nyt yksin! Paradoksaalista, että läheisen pois meneminen juuri saa aikaan hirvittävän tarpeen läheiselle. Juuri kun tarvitsisin jonkun joka auttaisi tämän hämmennyksen ja uusien tunteiden kanssa, ei olekaan ketään sellaista ihmistä. Itseäni saan syyttää, miksi en ollut vahvempi ihminen, miksi piti päästää itsensä niin vaurioituvaan tilaan. Annoin ihan liikaa valta itseni yli. No, olenpahan fiksumpi ensi kerralla.
Olen siis kuitenkin jo sen verran yli, että tulevaisuus ei vituta. Tai siis vituttaa, abivuosi kuitenkin, mutta parisuhteilun osalta. Olen hei kuitenkin terve, nuori nainen, luulisi, että jollekulle kelpaa. Voisi kyllä lepäillä laakereillaan jonkin aikaa, sain sen EE:nkin tehtyä. Pohdin siis tyttöjen ja poikakirjojen päähenkilöihin kohdistuvia odotuksia. Paska tuli, mutta tuli sentään jotain, että pääsen läpi. Juhlistin sitä kavereiden kanssa kaupungilla, punaista absinttia. Näin Hänet ja sen tytön, mutta olintosi cool. Ja sorruin tekstailemaan Hänelle. Onneksi en kunnon kännissä, harkinta oli sentään mukana.
Saimme muuten uskomattoman huonoa palvelua Vihreässä haltiattaressa. Luulisi, että baarimikkoa kiinnostaisi myydä hyvän katteen erikoisjuomia, mutta nyrkkeily kuitenkin vei voiton.
Olin Tampereella käymässä ystävien luona, oli mukavaa. Junalla on kiva mennä. On muutenkin tulossa reissua, mm. Vaasaan lukiolaisten liiton liittokokoukseen. Nyt tekee oikeasti hyvää olla muualla kuin kotona. Jopa baarit on kivoja, tai siis enemmän kivoja kuin ennen.
Huoh, nukkuisi. Yksin. Kylmässä. Onneksi on sentään... no ehkä en sano sen enempää ;)
Siinä se sana tuli, katkera. Katkeruus on yksittäinen asia, jonka en halua kuuluvan luonteeseeni, mutta nyt se hiipii sisääni kuin bensa Okinawan saaren bunkkereihin toisessa maailmansodassa. Jonkun tarvitsee vaan iskeä kipinää ja palan elävältä. No, eipäs nyt ihan noin graafisen agstiseksi mennä, melkein alkaa olla jo rakkausrunot.com -ainesta. Mutta katkeruus on todella kuluttava tunne, kaihertaa koko ajan. Ja kaikki johtuu vain siitä, että Hän nyt sitten hengaa uuden tytön kanssa. Ei sen pitäisi minua häiritä! Minähän pääsen hänestä yli ilman mitään ongelmaa, sehän oli vaan hyvä asia, että huono suhde loppui! Ei todellakaan tunnu siltä nyt. Miksi minä jumitan koneella irkaten ja kooten itseluottamukseni ja -tuntemukseni palasia ja Hän löytää heti jonkun hengenheimolaisen, nörttitytön? Ihan epäreilua. On aika pirun vaikeaa päästä yli siitä kiintymyksestä jonka sain aikaiseksi sitä miestä kohtaan. Ja loukkaavaa, että hän vaan unohtaa ja siirtyy seuraavaan. Olinko minä vain joku motellihuone matkalla kirkkaaseen tulevaisuuteen? Ihan mukava, ja olivathan ne pöytälaatikon postikortit kivoja, mutta unohtuu heti kun pääsee seuraavaan.
Argh, tiedän, että tämä on niin perussettiä, mutta ottakaa huomioon, että käyn tätä läpi kuitenkin ensimmäistä kertaa. Minulle ei ole vielä valmista käyttäytyismallia näihin tunteisiin. Olen kyllä tottunut siihen, että minua epäillään ja joudun todistamaan itseäni muille tai siihen, että minun luottamukseni petetään (kyllä, uskokaa tai älkää, joskus annan itselleni luvan luottaa), mutta en ole tottunut kaipaamaan, vihaamaan, olemaan iloinen ja katkera yht'aikaa. On ihan liian vaikea jatkaa nyt yksin! Paradoksaalista, että läheisen pois meneminen juuri saa aikaan hirvittävän tarpeen läheiselle. Juuri kun tarvitsisin jonkun joka auttaisi tämän hämmennyksen ja uusien tunteiden kanssa, ei olekaan ketään sellaista ihmistä. Itseäni saan syyttää, miksi en ollut vahvempi ihminen, miksi piti päästää itsensä niin vaurioituvaan tilaan. Annoin ihan liikaa valta itseni yli. No, olenpahan fiksumpi ensi kerralla.
Olen siis kuitenkin jo sen verran yli, että tulevaisuus ei vituta. Tai siis vituttaa, abivuosi kuitenkin, mutta parisuhteilun osalta. Olen hei kuitenkin terve, nuori nainen, luulisi, että jollekulle kelpaa. Voisi kyllä lepäillä laakereillaan jonkin aikaa, sain sen EE:nkin tehtyä. Pohdin siis tyttöjen ja poikakirjojen päähenkilöihin kohdistuvia odotuksia. Paska tuli, mutta tuli sentään jotain, että pääsen läpi. Juhlistin sitä kavereiden kanssa kaupungilla, punaista absinttia. Näin Hänet ja sen tytön, mutta olintosi cool. Ja sorruin tekstailemaan Hänelle. Onneksi en kunnon kännissä, harkinta oli sentään mukana.
Saimme muuten uskomattoman huonoa palvelua Vihreässä haltiattaressa. Luulisi, että baarimikkoa kiinnostaisi myydä hyvän katteen erikoisjuomia, mutta nyrkkeily kuitenkin vei voiton.
Olin Tampereella käymässä ystävien luona, oli mukavaa. Junalla on kiva mennä. On muutenkin tulossa reissua, mm. Vaasaan lukiolaisten liiton liittokokoukseen. Nyt tekee oikeasti hyvää olla muualla kuin kotona. Jopa baarit on kivoja, tai siis enemmän kivoja kuin ennen.
Huoh, nukkuisi. Yksin. Kylmässä. Onneksi on sentään... no ehkä en sano sen enempää ;)
keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006
Extended essay will kill me!
Ruikutusta ruikutuksen perään, mutta pitäisi kirjoittaa EE:tä ja teen tietysti kaikkea muuta. Puoli vuotta ollut aikaa, mutta nyt se on ihan levällään kun perjantaina pitäisi palauttaa. Melkein olen katkera kun ohjaava opettajani ei anna minulle lisää aikaa kuten kaikkien muiden ohjaajat antavat, vaikka se onkin sääntöjä vastaan.
Olen nyt lukenut tuntemattomien ihmisten blogeja. Ja pelannut napinpainamispeliä. Ja kävin läpi seuranhakuilmoituksia, kun oli pakko tarkistaa vieläkö yhden tutun ilmoitus on siellä.
Onpa likainen ja pieni olo.
Olen nyt lukenut tuntemattomien ihmisten blogeja. Ja pelannut napinpainamispeliä. Ja kävin läpi seuranhakuilmoituksia, kun oli pakko tarkistaa vieläkö yhden tutun ilmoitus on siellä.
Onpa likainen ja pieni olo.
sunnuntai, lokakuuta 01, 2006
Ja taas lisää selityksiä
Joku 0li käynyt kommentoimassa edellistä postaustani ja ymmärsin kuinka negatiiviselta se kuulosti. On se totta, että Tatu imi minut kuiviin, mutta toisaalta oli suhde hyväkin. Ennen häntä en ikinä tuntenut itseäni viehättäväksi, nykyään taas on aina kiva katsoa peiliin.
Tatu ei ollut tahallaan vittumainen ja tiedän, että hän yritti ja välitti. Minulla on huono omatunto kun dissaan häntä, älkää oikeasti uskoko minua. Olen todella puolueellinen tässä asiassa. Me emme vain sopineet toisillemme noin läheisesti. Uskon jostain syystä että silti voimme jatkaa ainakin hyvinä kavereina, jos emme välttämättä ystävinä.
Olen haikea kun ajattelen kaikkia hyviä hetkiä, mutta uskomatonta kyllä (ja pelottavan tunteetonta tavallaan) en tunne ikävää hänen persoonaansa kohtaan. Läheisyydenkaipuu on valtava ja kaipuu, että on joku jolle kertoa kaikki pienet asiat, mutta nyt (ihan liian nopeasti minun moraalikäsityksilleni) alan vain tosiaan tuntea haikeutta, en kaipuuta. Eikö minun olisi vielä tarkoitus surra ja kaivata?
Luojan kiitos en osaa vihata häntä, se särkisi minua vielä enemmän. Olen huono vihaamaan, enkä näe syytä. Opetti hän minulle niin paljon itsestäni.
Tatu ei ollut tahallaan vittumainen ja tiedän, että hän yritti ja välitti. Minulla on huono omatunto kun dissaan häntä, älkää oikeasti uskoko minua. Olen todella puolueellinen tässä asiassa. Me emme vain sopineet toisillemme noin läheisesti. Uskon jostain syystä että silti voimme jatkaa ainakin hyvinä kavereina, jos emme välttämättä ystävinä.
Olen haikea kun ajattelen kaikkia hyviä hetkiä, mutta uskomatonta kyllä (ja pelottavan tunteetonta tavallaan) en tunne ikävää hänen persoonaansa kohtaan. Läheisyydenkaipuu on valtava ja kaipuu, että on joku jolle kertoa kaikki pienet asiat, mutta nyt (ihan liian nopeasti minun moraalikäsityksilleni) alan vain tosiaan tuntea haikeutta, en kaipuuta. Eikö minun olisi vielä tarkoitus surra ja kaivata?
Luojan kiitos en osaa vihata häntä, se särkisi minua vielä enemmän. Olen huono vihaamaan, enkä näe syytä. Opetti hän minulle niin paljon itsestäni.
Hieman selityksiä, kiitos
Minulla on nyt ihan hyvä olo. Stereoissa pauhaa Queen ja Muse, Johanna Sinisalo on mainio kirjailija ja illalla saa pahaa kuoharia, kun on Kielletyn puheeaiheen viimeinen näytös.
Niin, olen nyt vapaa kuin taivaan lintu. Tatu jätti minut ihastuttavan jahkailun jälkeen. Itkin kamalasti, ikävä oli kova, sitten sain tietää asioita, jotka avasivat lopullisesti silmäni kuinka paska jätkä hän on, olin euforinen, joskin se loppui ja itkin taas. Nyt olen vähän tasaantunut, itku tulee vain kun tekee mieli jonkun lähelle.
Pahinta on kun takaraivossa koko ajan oikeastaan oli tieto siitä, että suhde oli paska, mutta ajattelin vain että tämä nyt on sitä kuuluisaa työtä suhteen eteen. Tekisi niin mieli haukkua sitä miestä, mutta näen niin selvästi omat virheeni. Minun ei olisi ikinä pitänyt alistua tilanteeseen, joka ei tuntunut hyvältä. Olen vanhentunut parissa viikossa kymmenen vuotta.
Miten ikinä kuvittelin, että irkissä alkanut ja kehittynyt suhde voisi toimia? Luulisin, että yksinkertaisesti se seikka, että Tatu oli ensimmäinen joka osoitti kiinnostuksensa noin selvästi, oli suurin motivaattorini koko suhteeseen. Tietysti kiinnyin häneen ihan helvetisti, hän ei taida vieläkään tajuta kuinka hyvin tunnen hänet. Hän särki sydämeni ja identiteettini, jota olin varovaisesti rakentanut yhteisille asioille ja tulevaisuuden suunnitelmille. Ei ole kivaa nyt viimeisenä ja stressaavimpana vuotena lukiota rakentaa itseään uudelleen. Kaikki koulutyöt retuperällä kun olen ollut toimintakyvytön. Hän tosiaan siis piti minua ihastuttavassa epävarmuuden tilassa yli viikon, ennen kuin jätti minut irkissä(!). Paska temppu. Oli hän kyllä etäinen jo ennen sitä, yliopiston alku sitten oli viimeinen pisara.
Puhumme nyt irkissä, enemmän kuin suhteemme aika yleensä ottaen. Miksi minä en kelvannuut edes tunnevammaiselle nörtille? Olipa julmasti sanottu, mutta minulla on saatana vieköön oikeus olla katkera.
Nyt aloitan teinielämäni oikeasti. Baarit, kännisekoilut, säpinä omituisten ihmiset kanssa... Koko paketti. Nyt on ihan hyvä fiilis. Erään fiksun yadilaisen sanoin, parhaat miehet (ja naiset) ovat edessä päin.
Niin, olen nyt vapaa kuin taivaan lintu. Tatu jätti minut ihastuttavan jahkailun jälkeen. Itkin kamalasti, ikävä oli kova, sitten sain tietää asioita, jotka avasivat lopullisesti silmäni kuinka paska jätkä hän on, olin euforinen, joskin se loppui ja itkin taas. Nyt olen vähän tasaantunut, itku tulee vain kun tekee mieli jonkun lähelle.
Pahinta on kun takaraivossa koko ajan oikeastaan oli tieto siitä, että suhde oli paska, mutta ajattelin vain että tämä nyt on sitä kuuluisaa työtä suhteen eteen. Tekisi niin mieli haukkua sitä miestä, mutta näen niin selvästi omat virheeni. Minun ei olisi ikinä pitänyt alistua tilanteeseen, joka ei tuntunut hyvältä. Olen vanhentunut parissa viikossa kymmenen vuotta.
Miten ikinä kuvittelin, että irkissä alkanut ja kehittynyt suhde voisi toimia? Luulisin, että yksinkertaisesti se seikka, että Tatu oli ensimmäinen joka osoitti kiinnostuksensa noin selvästi, oli suurin motivaattorini koko suhteeseen. Tietysti kiinnyin häneen ihan helvetisti, hän ei taida vieläkään tajuta kuinka hyvin tunnen hänet. Hän särki sydämeni ja identiteettini, jota olin varovaisesti rakentanut yhteisille asioille ja tulevaisuuden suunnitelmille. Ei ole kivaa nyt viimeisenä ja stressaavimpana vuotena lukiota rakentaa itseään uudelleen. Kaikki koulutyöt retuperällä kun olen ollut toimintakyvytön. Hän tosiaan siis piti minua ihastuttavassa epävarmuuden tilassa yli viikon, ennen kuin jätti minut irkissä(!). Paska temppu. Oli hän kyllä etäinen jo ennen sitä, yliopiston alku sitten oli viimeinen pisara.
Puhumme nyt irkissä, enemmän kuin suhteemme aika yleensä ottaen. Miksi minä en kelvannuut edes tunnevammaiselle nörtille? Olipa julmasti sanottu, mutta minulla on saatana vieköön oikeus olla katkera.
Nyt aloitan teinielämäni oikeasti. Baarit, kännisekoilut, säpinä omituisten ihmiset kanssa... Koko paketti. Nyt on ihan hyvä fiilis. Erään fiksun yadilaisen sanoin, parhaat miehet (ja naiset) ovat edessä päin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)