No niin

Olen pahoillani, olen ollut poissa koneelta jo aivan liian kauan. Jaettu netti on ilmeisesti mahdottomuus, joten aina kun olen ollut menossa koneelle, on veljeni estänyt sen. Mutta aika vähän olen koneelle kaivannut, alkaa pahasti näyttää sille, että minulla on jotain elämää. Olen juuri nyt kipeänä kotona, ihastuttava kevätflunssa päätti iskeä. Ärsyttävintä flunssassa on se, kun iho on aivan älyttömän kosketusherkkä; kaikki sattuu. Räkä menee ja yskiminen, mutta on raivostuttavaa kun ei voi edes maata mukavasti.

Parin viikon tapahtumat pähkinänkuoressa: Koeviikko oli ja meni stresseineen. Tein mm. historian tutkielmaa kello puoli neljään sunnuntaiyönä, mutta sain siitä silti 9 1/2, joten tästä voidaan päätellä, että olen yksinkertaisesti niin luonnollinen lahjakkuus, että opiskelu on aika turhaa. Tai sitten vaan osaan kuulostaa uskottavalle, vaikka sisältö puuttuisi. Muista kursseista aikas lailla kahdeksikkoja.
Teatteri sujuu, enää kaksi näytöstä jäljellä. Ei se tietenkään mikään älytön yleisömenestys ole ollut, mutta on se joka kerta kunnialla läpi päästy. Koko ajan ryhmän henki on parantunut, saattaa jopa hieman harmittaa että tiemme eroavat. Harmittaa vain yllättävän paljon että isäni ei pitänyt siitä. Sille ei sitten kelpaa mikään, mitä teen.

Mitään ihmeellistä ei siis ole tapahtunut.

Nyt on pakko taas vaihteeksi avautua parista asiasta. Ensinnäkin: PMS-oireet. Jumalan kirous naisille ja miehille välillisesti. On surullista, kun oma keho koittaa tuhota elämäni. Olen taas pari viikkoa kuin jonkin saatanallisen olennon riivaama, enkä voi kun katsoa vierestä. E-pillerit tietysti auttaisivat, mutta ajatus siitä, että minuun vielä lisätään hormoneja on hieman pelottava. Vanha uhkakuva, mutta miettikääs jos nyt aloitan pillerit, käytän niitä 45-vuotiaaksi, vaihdan vahvempiin vahdevuosien takia ja sitten ruumiini joudutaan käyttämään ravinnoksi ydinlaskeuman takia! Siinähän on niin hirveät kerrostumat, että miehillekin kasvaa maitorauhaset jo yhdestä puraisusta. No, kerään rohkeutta vielä vähän aikaa jotta saan soitettua gynekologille, siihen asti on kärsittävä.
Parasta on kun tietää käyttäytyvänsä epäloogisesti, mutta ei voi estää itseään. Esimerkki äidinkielen tunnilta: Tuntia oli jäljellä kaksikymmentä minuuttia, kun lähetin tekstiviestin miellyttävälle nuorelle miehelle kysyäkseni onko hän yhdeltä kaupungilla, jotta voisin viettää hänen kanssaan peruttujen musiikin tuntien ajan ennen manikyyriäni (en muuten ennen ollut käynyt manikyyrissä, nyt minulla on hienot mustat kynnet ja peukaloissa on oikein timantit). Olimme edellisenä iltana eronneet ehkä ainakin minun mielestäni hieman omituisissa merkeissä, ja kun en häntä ollut koululla nähnyt, vaikka kello oli jo melkein kaksitoista, alkoivat minulle epätyypilliset epäilykset vallata mieleni. Miksi hän ei vastaa? Odotin rauhassa minuuutin kaksi, kolmaskin vielä meni, neljännellä tulin jo levottomaksi, mutta viides alkoi jo olla tuskaa. En pystynyt keskittymään opetukseen, vaikka äidinkielenopettajani onkin elämäni mies, tuijotin vain kännykkääni jo maaniseksi muuttuvat odotuksen vallassa. Olinko tehnyt jotain väärin? Mikä minussa on vikana, tukahdutanko hänet, olenko liian vaativa/vaikea/omituinen/ruma/tyttö/frigidi..? Lash- vieressäni nauroi vain ahdingolleni kun olin käytökseltäni kuin stereotypia psykoottisesta naishenkilöstä. Tietysti tiesin, että on miljoona parempaa tapaa reagoida siihen, että viestiin ei vastata, voihan saaja olla vaikka puhelimen ulottumattomissa. Ja jos tuollaiseen viestiin ei vastaa edes sanomalla ei, ei saaja ole minkäänlaisen panikoinnin arvoinen. Mutta kerro se niille kaikille hormoneille, jotka rynnistävät kehoni läpi jokaisella sydämenlyönnillä. Kaikki tietysti selvisi kun tunti loppui ja kävelin pöydille missä MNN istui läppärinsä kanssa. Hän ei ollut vain huomannut kännynsä vibraa. Voidaan tietysti kysyä mikä on niin tarkaan vienyt hänen mielenkiintonsa, että ei hän huomaa tärinää nivusissaan...

Mutta en halua että saatte minusta nyt väärää kuvaa. Silloin kun olen terve, en ole mustasukkainen tai epäilevä. Minulle on aivan sama mitä vaikkapa MNN tekee muiden ihmisten kanssa, kunhan hän voi sen minulle sanoa. Jos joidenkin asioiden tekeminen muiden ihmisten kanssa saa hänelle niin huonon omantunnon, ettei hän voi minulle sanoa siitä, mutta hän tekee niin silti... Se on eri asia. Mutta oikeasti luotan ihmisiin niin paljon että en pilaa heidän elämäänsä omistushaluisuudella. En voi asettaa rajoja muille.

Toinen on käsite, josta onkin avauduttava, on omat rajat. Jos olette ikinä lukeneet ihastuttavia asioita nuoruudesta, tietänette että tämä on aikaa jolloin niitä omia rajoja etsitään. Minä oikeasti luulin, että rajani olivat selvillä. Minä olen itsenäinen ihminen ja minulla on terve minäkuva. Olin myös ehdottomasti sitä mieltä, että on julmaa aloittaa suhde toiseen ihmiseen, jos suhde omaan itseen ei ole moitteettomassa kunnossa. No, olen kai sentään vieläkin aika varma itsestäni ja tunnen itseni, mutta ne rajat...
Ongelma on, että pidän miellyttävästä nuoresta miehestä, ja kun pidän ihmisestä, haluan antaa hänelle mitä hän pyytääkin. En ikinä voisi kieltää miellyttävältä nuorelta mieheltä mitään mitä hän haluaa, jos vain voin sen antaa. Mutta tässä tuleekin ristiriita. Ihmiset ovat eri tasoilla. Minä en ole kovinkaan noh, kokenut missään mielessä. Olen vielä nuori ja viaton ja minun haluni ja tarpeeni poikeavat joissain suhteessa muiden haluista, se on itsestäänselvää. Vielä tästä ei ole tullut ongelmaa, eikä välttämättä tulekaan, mutta on mahdollista että minut laitetaan ehkä tiedostamattomasti sellaiseen tilanteeseen, missä joudun valitsemaan omien ja muiden intressien väliltä ja kun luonteeni mukaisesti valitsen muiden intressit, joudun ristiriitaan itseni kanssa. Aina sanotaan, että on oikeus kieltäytyä, eikä kukaan pakota, voin remahtaa ivalliseen nauruun. Ei se oikeassa elämässä niin mene. Ihminen pakottaa koko ajan itsensä tekemään asioita, ja se onkin se pahin pakottaja.
Siis jos ikinä haluatte pakottaa minua tekemään asioita, teidän ei tarvitse kuin pyytää ja oma mieleni hoitaa loput. Onneksi tämä ei ole vielä ongelma, eikö siitä toivottavasti sellaista tule.
Tämä voidaan tietysti ottaa myös osoituksena masokistisesta mielenlaadustani. Onhan alistuminen kivaa, mutta ei se aina ihmiselle hyvää tee.

Kerroinko jo, että lähdemme kesällä Pariisiin? Hiemanko tulee hauskaa, voimme veljeni Cherryheatin kanssa istua Montparnassen kahviloissa juomassa café au laitia, kierrellä Louvrea ja koko ajan molottaa käsittämätöntä ranskaa. Ei oteta huomioon sitä aspektia, että olen dans le ville d'amour veljeni kanssa, koska silloin alkaa jo kuulostaa laittomalle.

Nyt tekisi hieman mieli pelata... En ole pelannut mitään piiiitkin aikoihin. Olen Cherryheatin koneella ja voisin saman tien ratsata pornon. On täällä ainakin vanhoja DOS-pelejä, se latasi niitä kamalasti kun löysi jonkun abandonware -saitin. Olkaa hyvä ja kyselkää, jos haluatte minusta jotain kuulla, kommenttisysteemi saataa jopa toimia. Nyt, hyvästi taas hetkeksi.