Olen sairas. Se muuten kuulostaa jotenkin tosi paljon pahemmalta kuin vain kipeänä oleminen... Noh, kuumeessa joka tapauksessa. Kyllä mä tiedän olevani kuuma, ei kehoni tarvitsisi enää lisätä kierroksia. Aamu alkoi tasan 37:stä, tätä kirjoittamaan aloittaessani oli 37,2, katsotaan mihin päästään.
Puoli vuotta näköjään on se maaginen aika, jonka pysyn terveenä. Tällä kertaa koitan olla järkevä ja levätä heti alkuun, etten olisi kipeänä ikuisuutta. Kollegani huomatti, että tämän voi ajatella niin, että saa netin selaamisesta, leffojen katsomisesta ja teenjuomisesta vähän päälle kympin tunnissa. Kieltämättä piristää vähän. Minä vaan tykkään käydä töissä, kotona on melko tylsää. Mulla olisi hommia! Kotona tosin voisi lukea hallintolainsäädännön tenttiin... Yllättävää kyllä Half-life kiehtoo enemmän.
Ostin tosiaan tämän uuden tietokoneen, mikä on paras asia mitä olen tehnyt vähään aikaan, erityisesti yhdistettynä Netflixiin ja Areenan hyvään tarjontaan. Nyt on vaan kyllä todella hankalaa tämä vapaa-ajan vietto. Ensinnäkin olen onnistunut sopimaan aika paljon vakituisia menoja itselleni. Ma, ti ja ke ovat varattuja ja torstaina yleensä näen jonkun ihmisen. Tämä rytmi kyllä sopii minulle, viikonloput ovat yleensä suunnittelemattomia ja vapaita. Olen vaan todella monta kertaa nyt törmännyt liian haastavaan valintatilanteeseen: Haluanko pelata, katsoa jotain vai lukea? Joskus toki voin yhdistää näitä, mutta huomaan, etten osaa enää oikein keskittyä katsomiseen ilman, että teen jotain käsilläni. Lähinnä käsitöitä tarkoitan. Neulomista. Huoh, tästä on tulossa tosi pitkä kevät, huumorintajuni on taantunut ala-asteelle.
Olen pelannut koko ikäni, mutta melko kevyellä otteella. Entinen mieheni oli pelannut viimeksi kun katsoin yli 900 tuntia yhtä peliä, plus useampaa muuta yli 100 tuntia. Siihen verrattuna suurin osa meistä on toki höyhensarjalaisia, mutta itsehän en ole pelannut kuin satunnaisesti viimeiset 7 vuotta. Muksuna pelasin muun muassa Doomia, Warcraftia ja Simsiä ja muita eri simulaatiopelejä, ja myöhemmin innostuin Portalista, Falloutista ja pelasinpa vähän aikaa WoWiakin (hyvin lyhyen, levelille 27). Pleikkarilla tykkäsin Heavy Rainista ja uusista Batman-peleistä, Wiillä suosikki oli Okami. Seuraan mielelläni mitä peleihin liittyen maailmassa tapahtuu. En koe nörtti-identiteettiä omakseni, sillä olen aina ollut niin omistautuneiden ihmisten ympäröimänä. Ehkä kuitenkin voisin luopua alemmuudentunteestani, eihän tämä mikään kilpailu ole. Kyllä saan pelata, vaikka olisin tosi huono sniper, aina.
Epäilen, että tänään on käytävä kaupassa ja hankittava ruokaa. Harmittaa olla kipeänä juuri kun olen innostunut urheilemisesta. Jäi tanssitunti ja kahvakuula välistä tältä viikolta. Ensi viikolla olen reissussa alkuviikon ja opinnoissa loppuviikon, joten sekin on vähän hankala. Odotan jo itse asiassa kesää sen takia, että voin aloittaa aamulenkit. Onkohan minussa jotain oikeasti vialla, en ole koskaan ennen ajatellut tuollaista ajatusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti