Laatuaikaa

Istun läppärin kanssa television edessä. Kätteni ulottuvilla on myös tabi, punaviiniä, suklaata, viinirypäleitä, juustoa ja salmiakkia. Kämppä on hieman viileä, mutta viltti ja tietokone lämmittävät. Olen tyytyväinen. On perjantai-ilta, elokuva on hyvä ja pelasin juuri onnistuneesti pari tuntia Half-Life:sourcea. Tämä jos mikä on laatuaikaa.

Työpäivä oli stressaava, sillä aloitin sen keskustelemalla työehtosopimusasioista työnantajan edustajan (eli esimiehemme) kanssa. Siis se on naurettavaa peliä. Kumpikin koittaa vaikuttaa siltä, että tietäisi mistä puhuu ja olisi oikeasti jotain neuvoteltavaa. Kummankin puolen asianajajat väittävät päinvastaisia asioita ja minun tekisi vaan mieleni sanoa, että ihan vitun sama, jos palkka nousee satasella kuussa. Ei tule tapahtumaan. Miksi ihmeessä suostuin tähän? Koska haluan aina jostain syystä tehdä asioita, jotka ovat osaamiseni rajalla ja tuntea olevani tärkeä. Hieman turha retorinen kysymys siis.

Alan olla miellyttävän rento ja väsynyt. Vaikka välillä onkin stressaavia päiviä, työni ei ole liian vaikeaa tai epämiellyttävää. Minun ei ole pakko miettiä konkreettisia työtehtäviä työajan ulkopuolella, vaikka toki koulutuspolitiikkaa monien kaverieni kanssa puhunkin. On joitain hankalampia juttuja, kuten se, miten organisaatiossamme saa pidettyä politiikan ja työn erillään, mutten kyllä voi muuta kuin tehdä työtehtäväni hyvin. Monistakaan asioista ei minua voi tällä hetkellä moittia ja monta asiaa olen tehnyt hyvin.

Viime viikon maanantaista ehkä oikeasti voisi vähän moittia. Sarjaa random encounter, vaikka sovittuahan se oli, eikä kovinkaan satunnaista. Hiemanko piristi pojan näkeminen kesken päivän. Toteutus ei ollut ihanteellinen, mutta näen potentiaalia. Pojasta on kyllä ollut iloa jo näillä parilla tapaamiskerralla. Mulle tekee niin hyvää muistaa olla olemassa myös ruumiillisesti. Poika myös tietää mitä tekee, en voi moittia. Vähän tietysti paskaa, että sen kanssa on myös kiva jutella. Olettaisin tällaisten järjestelyjen toimivan paremmin, jos on sutinaa, muttei liikaa puhetta. Mutta mistä minä tiedän ja kieltäydyn stressaamasta etukäteen. Vähän kyllä nyt tullut vietettyä sinkkuelämää, mutten myöskään suostu tuntemaan oloani kevytkenkäiseksi. Mä olen rehellinen, enkä riko itseäni luulemalla liikoja. Tästä tilanteesta voi oikeasti vain nauttia.