Rehtoriopinnoissa on lähdetty yhtenä osana pohtimaan omaa kognitiivista tyyliä ja päätöksentekopolkua. Asiaa tutkinut opettava proffa pyrkii näillä asioilla hahmottamaan sitä, miten samoista tiedoista päädytään eri lopputuloksiin ja miten organisaatioissa selvitään muutoksista. Teimme asiaan liittyen testin, jonka tulokset eivät yllättäneet minua.
Testissä mitattiin mm. neljää eri kognitiivista tyyliä: analyyttistä, organisoivaa, sosiaalista ja intuitiivista. Pelkäsin saavani hyvinkin analyyttispainotteisen profiilin, mutta itse asiassa se oli melko tasapainoinen. Painotun organisointiin ja sosiaalisuus on vähäisin, mutta ei mitenkään hälyyttävästi. Suosikkikohtiani sanallisesta selityksestä:
haluat usein etsiä esiin tosiasioita ja paneutua niihin, mutta et kuitenkaan niin perusteellisesti, että se olisi olennaisinta tiedonkäsittelytavallesi.
Sinulla on vahvasti taipumusta asioiden pitämiseen järjestyksessä sekä henkilöiden ja
toimintojen organisointiin. Useimmiten haluat keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.
Samoin sinulle on yleensä ominaista myös hillitty, kontrolloitu käytös sekä menneiden
kokemusten ja perinteiden arvostaminen. Kiinnostuksesi elämän pitämiseen uomissaan on
melko voimakasta.
Omaat tietyssä määrin taipumusta ihmissuhteista huolehtimiseen, ja osallistuminen ryhmiin
on sinusta lähes yhtä kiinnostavaa kuin toiminta yksin.
Työskentelytavassasi ovat esillä myös inhimilliset arvot,mutta niiden vuoksi et yleensä ole halukas poikkeamaan säännöistä ja määräyksistä.
Pystyt yhteistyöhön sekä edistyksellisten että vanhoillisten kanssa, ja etsit omat työskentelytapasi annettujen säännösten ja olosuhteiden puitteissa. Suhtaudut tulevaisuuteen rauhallisen kiinnostuneena ja pyrit osaltasi toimimaan siten, että se olisi parempi kuin nykyisyys.
Hillitystä ja kontrolloidusta käytöksestä voidaan olla montaa mieltä (satunnaiset ylilyönnit tissien näyttämisineen eivät ole kovinkaan tavattomia), mutta muuten profiili on hyvin kuvaava. Toisaalta pidän sitä lohdullisena, mutta toisaalta olen pettynyt. Tunnenko itseni tosiaan niin hyvin, ettei mikään yllätä? Olenko todella niin tylsä ja persoonaton ihminen, ettei minussa ole mitään särmiä? Tykkään pitää asiat järjestyksessä, mutta miksi olen siinä niin huono, että laskut jäävät maksamatta ja kämppä räjähtää käsiin parin viikon välein?
Mielikuvituksen väittäisin suuremmaksi kuin mitä testi sanoi. Huomaan kyllä sen usein lähtevän hyvin määritellystä lähtökohdasta, joten kaipa organisatorinen puoleni on innovoivaa vahvempi. Olen siis hyvin tarpeellinen ihminen järkevine ominaisuuksineni, mutta olen silti vähän pettynyt. Tämä on krooninen valituksenaiheeni, mutta on vaikea hyväksyä, etten ole millään tavalla kovin erikoinen. En ole ääri-ihminen, en erikoislahjakas millään alalla enkä edes näköjään niin ylitsevuotavan analyyttinen ja sosiaalisesti kyvytön kuin joskus annan ymmärtää. Järjettömän lapsellista ja jonninjoutavaa harmittelua, mutta silti vähän kirvelee. Olen monta vuotta itselleni koittanut sanoa, että ei minun tarvitse olla mitenkään räiskyvä persoonallisuus tai jotenkin erikoinen, mutta paskat, todellakin haluaisin olla. Olettaisin, että olen ihminen, joka kuitenkin jää ihmisten mieleen, mutta olisi kiva tehdä se jollain muulla tavalla kuin olemalla vähän pelottava.
Hirveä halu ja tarve kirjoittaa pitkästä aikaa, mutta nyt on mentävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti