Minulla menee hyvin!
Tämän vaan halusin sanoa.
Ei vaan, voin sanoa muutakin.
Onnellisuus johtuu suurelta osalta siitä, että pahin stressini, eli parisuhde, on kunnossa. Siis todella kunnossa. Miehen masennus on hoidossa ja hän on pirteämpi ja iloisempi kuin kolmeen vuoteen. Aivan uskomatonta, että olemme voineet palata siihen oloon, mikä oli silloin ihan ensimmäisenä kesänä. Itse asiassa olo on jopa parempi, koska nyt on kuitenkin jo kaikkea takana sen verran että tuntee itseään ja toista paremmin. Alan jopa itsekin pikkuhiljaa rentoutua ja uskoa, että tässä on toivoa. Mies jopa lauloi minulle eilen! Miljoonasadetta! (ja ihan kamalan typerää suomirapparodiaa, mutta mitä pienistä)
Koulu... Noh, koulua on. Proseminaari on käynnissä ja aihe on ihan hajallaan. Siksi löysinkin intoa päivittää tätä kun pitäisi tehdä tiedonhakutehtävää ja löytää 8-10 hyvää lähdettä. Tällä hetkellä haluaisin tutkia äidinkielen oppikirjojen kirjallisuuskatkelmia, mutta on hyvin vaikea määritellä tarkkaa tutkimuskysymystä. Olisiko hyviä ideoita?
Suomen kurssit jatkuvat omalla painollaan, kohta pitäisi tehtäviäkin tehdä. Astevaihtelua alkaa olla jo hallussa, minun pitäisi nyt periaatteessa osata sanoa onko 'ojensi' vai 'ojenti' oikea vaihtoehto. Kaipa se on se 'ojenti', sillä nt-yhtymä ei kai voi vaihtua heikossakaan asteessa s:ksi, vaan siitä tulisi nn... Hämmentävää kaikin puolin, eiköhän mennä taas rimaa hipoen läpi.
Harkitsin tuossa ohimennen ihan vakavasti lääkikseen hakemista. Kävin lukemassa sitä pääsykoekirjaa, mutta huomasin sitten että näin heikoilla kemian tiedoilla hommasta voisi tulla hieman tuskallista. Kaipaan jotain käytännöllistä ja teknistä. Puheviestintä on muuten sellaista huttua, ettei rajaa. Kuinka amerikkalaista voi olla?! En luultavasti tule elämässäni käyttämään noiden pakollisten kurssien asioita mihinkään, ellei minun pidä sielu verta itkien opettaa niitä eteenpäin.
Että kun on oikeasti mukava päivä. Iho tosin koittaa taas vaihteeksi hilseillä irti, mutta jalat sentään ovat parantuneet tosi hyvin. Enää eivät vuoda vertakaan oikeastaan ollenkaan. Edelleen tosin vähän rumat mutta se on nyt on pientä. Sain äsken imuroitua torstain illanistujaisten jäljetkin pois, innostuin vähän liikaa ruuanlaitosta kun tuli miehen koulukavereita ja pari omaani käymään. Tein suklaakakun, piiraan, feta-pesto-pastasalaattia ja tuulihattuja. Ihan onnellisia olisivat olleet pelkkien sipsienkin kanssa. Mutta tulipahan itselle hyvä ja tyytyväinen mieli.
Voisin koittaa vielä hieman kaivaa noita kirjaston tietokantoja. Pitäkäähän yhteyttä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti