Minulla on nyt hyvin paha olla

Minua ahdistaa, suututtaa, masentaa ja olen surullinen. Olen myös vähän mustasukkainen, kateellinen, epävarma ja näköjään käymässä läpi koko negatiivisten tunteiden skaalaani. Nyt on pakko tehdä lista. Listasta näen mitkä ongelmat on mahdollista poistaa.

1. Vittu perkeleen saatanan näytelmä. Käsiohjelmaan mainospaikkojen myynti on minulle täysin mahdotonta, enkä ole saanut tietoja aiheesta, en tiedä mille tilille veloittaa yms.
2. Opiskelut ovat sekaisin. En osaa olla näin toimettomana. Voisin kai väliajat päivistä lukea ja valmistella tehtäviä, mutta en osaa tehdä niitä, ennen kuin olen ollut useammilla luennoilla. Miksi tämä etenee näin hitaasti? Yksi luento aiheesta viikossa on pirun vähän, koska vaikka innostuisikin, unohtaa koko jutun seuravaan kertaan mennessä.
3. Koti on sekainen. Likainen. Tiskit tiskaamatta ja nurkissa pölypalloja. Miksen osaa pitää tätä siistinä? On Tatun vuoro tiskata (näin tosin sanon aina) mutta se lähti hengaamaan yliopistolle. Kellariinkin pitäisi viedä kamaa ja parin kuukauden lehtiroskat odottavat poisviejäänsä.
4. Tatu. Miksi emme osaa tehdä iltaisin muuta kuin istua koneella ja telkkarin ääressä? Miksi Tatu ei kerro monelta lähtee aamuisin ja monelta tulee takaisin? Miksi olen epätyytyväinen kun Tatu on kerrankin aktiivinen ja innostunut? Harmittaa olla näin huonolla tuulella, koska tartutan sen pian häneen.
5. En raaski ostaa hienoja päällysverhoja, vaikka ne olisi tosi hienot.
6. Uudet housuni keräävät pölyä ja hiuksia.
7. Minulla on ikävä kotiin ja siihen päiväjärjestykseen, joka minulla oli vielä keväällä.
8. Minua ärsyttää saamattomuuteni ja pelottaa suuri riskini jäädä vaan kotiin ja masentua.

Valitettavasti en ole tilassa, jossa suhtautuisin näihin rationaalisesti ja yksi kerrallaan poistaisin. Pelottaa kuinka minun käy.

Ei yhtään parempi päivä

Eilen ei ollut hyvä päivä, oli paha olo eikä syömisestä oikein tullut mitään. Vaniljajäätelö hillon kanssa meni tosin mainiosti alas. Otin kolmen tunnin päiväunet ja pelasin sitten viisi tuntia Xboxilla. Olo jatkuu aika samana.

Tarvitsen jalkalampun (itse asiassa kaksi, toisen näytelmään ja toisen kotiin), palan kaidetta, edelleen sen karttapallon ja kolme, neljä mainostajaa ja olen jo oikeastaan myöhässä. Vittu.

Olisikin joku elimellinen vika. Kävisin lääkärissä ja sitten olisin energinen ja hoitaisin hommat kunnolla, enkä jumittelisi ja jämähtäisi. Tein sentään ne työttyöt, eli mittarikuvat. Kuusi tuntia ja kai samalla palkalla kuin kesällä, eli vähän rahaa mutta kuitenkin. Sain kaksi ilmaista leipää sattumalta, kun olin Pinkossa, ne oli kai tarkoitettu työttömille, mutta opiskelija on tarpeeksi lähellä.

Ei meillä kyllä ole rahasta puutetta, Tatullakin on vähän töitä, niin kaikki on sillä suunnalla hyvin. Edelleen puuttuu verhot.

Emmekä ole ottaneet kiitoskorttikuvia. Onko niissä pakko olla siinä mekossa?

Väsynyttä mutinaa aamuisin

Opiskelijaelämäni on pyörähtänyt käyntiin ja niin on ilmeisesti joku tuhoisa ajatusketju päässänikin. Perinteiseen tapaan kun jotain saa, siihen ei enää ole tyytyväinen...

Noh, en varsinaisesti ole epätyytyväinenkään. Opiskeluista nyt ei voi vielä sanoa mitään, kun kursseista on ollut vain aloitukset. Kirjallisuuden peruskurssit vaikuttavat aika helpoille kun tein samanlaisia tehtäviä lukiossa ja tajusin, että ihan jo valitsemillani kursseilla esiintulevan aineiston käyttäminen EE:ni uudelleenkäsittelyyn tekisi siitä proseminaarityön. Suomen kieli on luultavasti juuri niin kuivaa kuin oletinkin, mutta viehätykseni kuiviin asioihin ehkä helpottaa niiden läpikäymistä. Ongelma vaan on lahjakkuuteni nukahtaa vaikka kuinka koittaisin kuunnella. Selvisin kuitenkin aika hyvin perjantaisesta massaluennosta, joka alkoi kahdeksalta ja kesti kahteentoista. Kyseessä oli johdatus kielitieteeseen, ei siis edes oikeasti mitään asiaa, ja JYY: uusien bileet olivat juuri edellisenä iltana. Olivat hyvät bileet, mutta aamulla en suoraan sanoen tiennyt olenko vain väsynyt, krapulassa vai edelleen humalassa. Humalatila iski ovelasti vasta kun pääsin kotiin.

Olin kyseisissä bileissä muiden kirjallisuuden fuksien kanssa. Tajusin vasta tällä viikolla, että ryhmässä on kaksi muutakin lyseolaista. Hieman noloa kun en tunnistanut heitä ennen kuin sanoivat olevansa täältä. No mutta, kumpikaan ei tunnu hautovan murhaa tai mitään. En osaa oikein sanoa, onko ryhmässä ketään, jonka kanssa ystävystyisin paremmin. Olen jotenkin skeptinen. On niin pirun vaikeaa tulla toimeen ihmisten kanssa.

Olen ollut hieman sininen muutenkin. Kotona ei ole tuntunut kodille, kummassakaan siis. Miehen läsnäolo on asunnossamme jotenkin liian dominoiva, hänen tavaransa ja tapansa eivät vielä toimi omieni kanssa. Haluaisin oman sopen asuntoon, samalla lailla kuin kotikotona olin omassa huoneessa sängyllä pienessä valokeilassa joko lukien tai nukkuen. Valo on yllättävän tärkeää. Täytyy käydä ostamassa lukulamppu makuuhuoneeseen, jotta voin käpertyä sinne. Sohva on vähän liian pieni ja samassa huoneessa kaiken muun kanssa. Minulla on oikeus omaan tilaan, eikö olekin?

Olemme tehneet ihan liikaa ruokaa tällä viikolla, eikä se lopu tähän. Viime viikonloppuna viisi litraa sosekeittoa, jota on edelleen jäljellä, makaronilaatikko, currykastiketta, sämpylöitä, pullaa, vohveleita, lohta eilen kastikkeen kera, salaattia ja tänään vielä tortilloja. En tiedä syytä tälle ruokaorgialle, olen syönyt joka päivä yliopistollakin. Ehkä koitan tuhlata rahat, jotta vältyn verhojen valitsemiselta.

Pitäisi jaksaa lähteä Ween Maan Wiljaa -markkinoille ennen kuin kaikki on loppu. Voisin nostaa jopa rahaa sitä varten. Tekisi mieli sellaista valkosipulihunajaa tai jotain vastaavaa herkkua. Jospa tänään joku lähtisi mukaani, eilen kaikilla oli menoa. Jos Tatu heräisi, se tuli eilen nukkumaan vasta joskus neljältä. Minulla on töitäkin tehtävänä, mittarin selvennyskaaviota pitäisi koittaa saada tänään valmiiksi. En oikeastaan haluaisi, mutta minulle on opetettu ettei töistä kieltäydytä.

Että tällaisia kuulumisia, vähän surullinen olo, mutta eiköhän se tästä. Olkaa yhteyksissä.

Taas on tovi vierähtänyt

Tällä kertaa kirjoitan uudella läppärilläni naapurin wlanin kautta. Sain hirveän määrän yo-lahjoja ja tämä on yksi niistä, Fujitsu-Siemensin 12 tuumainen minikone. Kevyt ja kiva, mutta Vista. En pääse meidän omaan wlaniin sillä kiinni ollenkaan ja koko ajan tämä valitaa oikeuksista ja ties mistä. Mutta eiköhän tämä tästä. Akkukesto tosin hämmentää minua; optimihan olisi että päivän selviäisi lataamatta, muttei mitään toivoa.

Sain myös voileipä/vohveliraudan, ja voileipien tuoksu leijuukin ilmassa. Grilli on punainen ja disney -aiheinen, eli sekä vohveleihin että voileipiin tulee Mikki Hiiren kuva. Hämmentävää ja vähän noloa.

Tänään oli toinen päiväni yliopisto-opiskelijana, tai itse asiassa se vielä jatkuu illalla rehtorin vastaanotolla ja semmareiden minikonsertilla. Fuksiryhmässäni on arviolta parisenkymmentä ihmistä, enkä ole vielä huomannut mitään ihmeempää sielunkumppanuutta. Yksi poika näyttää ihan liikaa Heath Ledgerille. Yksi tuttu siellä on, vuosi sitten IB:ltä kirjoittanut tyttö. Ryhmässä on siis yhteensä kolme IB:läistä, yksi tyttö on Kuopiosta vielä lisäksi. Opo oli sanonut sille, että hakee varmuuden vuoksi kirjallisuuteen, koska IB:ltä on sinne helppo päästä ja niinhän olikin.

En ole vielä kovin vakuuttunut vai vaikuttunut. Tutorit eivät ole osanneet kertoa mitään mitä en olisi jo lukenut jostain, eikä tosiaan ryhmäkään hirveämmin innosta. Jotain kertoi se, että kun alussa teimme perinteisen tutustumisjutun, eli esittelimme vieressä istuvan, yli puolet kertoi, että sillä ja sillä on tai ei ole lemmikkejä. Olennainen tieto ja äääärettömän kiinnostava. Noh, odottavan aika on pitkä jne. mutta eka luento on jo perjantaina. Harmi vaan Taikun fukseilla ei ole kai edes oikeita fuksiaisbileitä, mutta kaipa tässä ihmisiin tutustuu elokuvien ja muun vastaavan välityksellä. Miksiköhän muuten taikulaisten ainejärjestöt ovat melkeinpä pienimpiä ja väsyneimpiä?

Niin tosiaan siis ylppärit menivät hyvin, samoin kuin tuparit seuraavana päivänä. Lupauduin myös tuottajaksi Huonikselle ja homma on aika haastava. Ei kenelläkään sattuisi olemaan ylimääräistä antiikkityylistä karttapalloa, tai sairaalavuodetta? Pitäisi hankkia.

Äh, ajatus hyppii, joten voi olla parempi tehdä vohveleita ja ruokaa nyt. Koitan pitää teidät ajan tasalla elämästäni.