Kuume nousee

Poikaystäväni heitti minut juuri ulos kämpästään ja olen nyt suuren kuumeisen itsetutkiskelun vallassa. Tai ehkä tuo oli hieman vahvasti ilmaistu, Tatu vaan halusi olla tämän illan yksikseen ja ilmoitti sen juuri kun olin nukahtamassa uudelleen ja kuume nousi. Kyllä minä kuulin puhelimessa aamulla, että sen suunnitelmiin en minä tänään kuulunut, mutta se sanoi kuitenkin, että tule vaan. Minä oletan, että se sanoo, kun haluaa tehdä jotain muuta. Tämä oli nyt mielettömän epäkohteliasta, että se vain heitti minut ulos kuumeisena. Halusi katsoa Pimp my Rideä tehdessä demotehtäviä.

Tässä on nyt epäkohta. Olen ajatellut, että jos kaikki menee hyvin, jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa muutamme yhteen ja elämme sellaista tavallista arkista opiskelijaelämää, mihin liittyvät rahaongelmat, makaroni ja herkutteleminen purkkihedelmillä alasti sängyssä. Olen valmentautunut tätä visiota varten. Tällaiset illat pistävät miettimään, että tulisiko siitä oikeasti mitään, että asuisimme yhdessä. Tatu tarvitsee omaa tilaa ja aikaa enemmän kuin minä. Nykyäänkin minulla on koko ajan olo, että ahdistelen sitä koko ajan haluamalla seuraan. Minulla on kamalia mielikuvia siitä miten selviämme vielä kun olemme kahdestaan, mutta sitten kun saan lapsen, haen siltä sen hellyyden mitä en osaa saada Tatulta, Tatu hämmentyy ja eristäytyy lisää, käy epämääräisillä baarireissuilla ja viettää illat ylitöissä, kunnes eroamme kun olen itkenyt yksinäisyyttäni joka päivä kahden vuoden ajan, eikä kumpikaan ymmärrä missä vika oli.

Olen kyllä ehkä maailman itsekeskeisin ihminen, varsinkin parisuhteessa. Jopa silloin kun jokin asia on Tatu vika, se tekee jotain typerää, syytän vain itseäni kun en ole tarpeeksi hyvä tai en vaan osaa tai että vaadin liikaa. Minun pitäisi opetella tarkastelemaan asioita ulkopuolisen silmin.

Paljonkohan tätä kuumetta jo on? Äkkiseltään arvelisin 38,3:a, voi olla kyllä vähemmänkin. Universumi rankaisee minua kun lintsasin perjantaina äikän tunnit kuumeen varjolla. Onkin jo aikaa siitä kun olin viimeksi kipeänä.

Huomasitte varmaan, että kirjoitustyylini vaihtui. Tatu on Tatu, ei siitä mihinkään pääse ja kaikki te jo tiesittekin sen muutenkin. Tämä ei ehkä ole yhtä viihdyttävää tai tyylikästä, mutta olen aika väsynyt juuri nyt. Rahaongelmatkin painavat päälle, meni nyt ihan liikaa tässä kuussa. Ostin korsetin ja kaikkea. Se on kyllä hieno, en kadu sen ostamista paljoakaan. Kadun aina kaikkea mitä ostan, olen ihan onneton. En osaa edes huolehtia nyt rahoistani, ei minusta ikinä mitään tule.

Olisi ollut hyvä nukkua Tatun vieressä, se olisi lämmittänyt. Toisaalta olisin voinut tartuttaa senkin. Se saa kyllä tulla tänne katsomaan minua kun olen kipeä, minusta pitää pitää huolta. Ei se kyllä tule, ei se pääse kun bussi on kallis ja auto on isällä poissa tämän viikon. Ihan tyhmää.

Nyt peiton alle lämpimään, voikaa te paremmin!