Olen niiiin pahoillani, kun olen riistänyt kirjalliset lahjani suurelta yleisöltä näin kauan! Minulla on kuitenkin ollut menoa (eli olen nukkunut, ollut laiska ja möllinyt), joten tietokoneella viettämäni aika on vähentynyt entisestään.
Olen kuitenkin tehnyt jotain tässä ajassa. Päätin, että jään IBlle, siitä oli oikein hieno keskustelu äidin, opon ja ryhmänohjaajan kanssa. Suurin syy oli ehkä, että olen liian laiska ja ärsyyntynyt vaihtaakseni Vaajakosken lukioon, mutta ei kerrota sitä kenellekään. Nyt minun vain pitäisi oikeasti sitten alkaa tehdä jotain koulun eteen, muutama kymmenen Cas-raporttia ainakin pitäisi väärentää.
Kävin myös risteilyllä luokkalaisteni kera. En todellakaan pidä risteilyistä! Miksi pitää lähteä laivalle, kun samat asiat voi tehdä maissa, ilman typeriä laiva-asioita, kuten ruostetta ja katkarapuja, joista on aivan liian suuri riski saada ruokamyrkytys.
Kävin hygieniapassikurssin ja läpäisin testin täysin pistein! Ainut ongelmakohta oli voiko olutta jonka tölkki on pullistunut, juoda. Ei sitä, voi vaikka loogisesti ajatelleen sehän on vain käynyt ja saanut lisää alkoholia. Nyt jos jossain vaiheessa hankkisin anniskelupassin, niin alkaisi jo olla kohtalaiset mahdollisuudet päästä töihinkin.
Täytyy myöntää, että lähiaikoina olen miettinyt parisuhdettani hieman eri kantilta kuin ennen. Olen ollut hyvin hämmentynyt eräiden henkilöiden tekemisistä minun suhteeni ja olen ollut välillä niin väsynyt, että pienetkin riidat Hänen kanssaan ovat saaneet minut siihen häpeälliseen tilaan, missä ei vain voi ajatella rationaalisesti. En kuitenkaan siis suinkaan ole hakannut Häntä harjan varrella tai vastaavaa, mutta olen jo miettinyt, että kuinka paljon minä jaksan näitä pieniä riitoja. Ja jos ajatellaan, että joskus hamassa tulevaisuudessa muuttaisimme yhteen, riitelisimmekö silloinkin näistä ihan samoista asioista? Jaksaisinko sitä? Jos olisin jo muutenkin väsynyt, ilmoittaisinko vain jonain päivänä että tämä oli tässä? En kyllä ikinä voisi vain tehdä niin. Olisi minun pakko kiduttaa kumpaakin pitkillä, turhilla keskusteluilla ja suomalaisen, ihastuttavan kärsivän rakkauskäsityksen mukaan luultavasti tekisin senkin vasta kuolinvuoteella. Mutta on rakkaani oikeasti ihanakin, näkisitte sen ilmeen kun hän keskittyy näpertämään jotain pikkuruista asiaa! Hän on silloin mielettömän komea... Harmi, että Hänellä ei ole sitä ilmettä kun Hän pelaa tietokoneella, saisin nauttia siitä silloin kyllästymiseen asti.
Mitä tekisin tulevaisuudessa? Katsoin juuri Mol:in sivuja ja siellä oli mm. au pair -ilmoituksia, mutten voi lähteä ennen koulun päätymistä minnekään ja sitten onkin jo haut. Olen tylsä ja luultavsti haen vain lukemaan äidinkieltä JKLn yliopistoon. Ihan hyvä vaihtoehto se on. Kai.
Nyt kanttarellikeitolle, viihdytän teitä taas tässä kohta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti