Kesä livahti tännekin

Kesä on täällä! Iloa, iloa ja onnea.
Kun koulut loppuivat, tai siis paria päivää ennen sitä, tajusin olevani ihan piipussa. En jaksanut mitään, olin aivan tolaltani ja kokeetkin menivät päin persettä. Matikasta nelonen, todella mukavaa. Lyseon yössäkään (koulumme poikkitaiteellinen iltatapahtuma) en viitsinyt oikein mitään, jumittelin vain ympäriinsä. Kesäloma siis tuli ihan tarpeeseen.

Piti kertoa tästä poikaystävä-asiasta. Eli, jouduin nyt hieman joustamaan periaatteistani. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että minulla ei tule koskaan olemaan mitään lisäkettä, jota poikaystäväksi nimitetään. Sehän kuulostaakin niin höpsölle ja lapselliselle, poikaystävä, tulee mieleen kaikki sukulaiset, jotka kyselee kuusivuotiaalta, että jokos sinullakin on poikaystävä. Minulla oli myös määritelmä suhteen kehittymisestä, eli tapaillaan -> kuljetaan yhdessä -> naidaan/eletään yhdessä. Ongelma on siinä, että en osaa sijoittaa meitä tuolle janalle. Joten, jotta elämästä tulisi vaikeampaa, kutsun ainakin väliaikaisesti miellyttävää nuorta miestä poikaystäväkseni (ihanaa, kun saa laittaa genetiivin päätteen...)

Urani teatterin parissa jatkuu! Olen mukana Huoneteatterille tehtävässä huumevalistustyyppisessä näytelmässä ystäväni Gilden kanssa. Sain kässärin ekan versio, ja se on PASKA! Se on aivan kamala, epäuskottava ja hirvittävä. Tästä siis on tulossa äärettömän hauskaa.
Valitettavasti teatteri ei ihan vielä kuitenkaan elätä minua, joten juodun kesätöihin Vaajakosken ABC:lle. Siitäkin luultavasti tulee mukavaa, pidän nimittäin siitä, että on jotain hommaa. Jos onnistun näyttämään, että olen uskomattoman lahjakas englannissa ja ranskassa ja ahkera ja täydellienn kaikin puolin, saatan ehkä saada sieltä myöhemminkin töitä, ja sekin tekisi minulle hyvää.

Raha tulee tarpeeseen siinä mielessä, että lähdemme sinne Pariisiin, se kun ei ole halpa kaupunki. Jotenkin myös muut kulut ovat kasvaneet, kun tulee hengattua kaupungilla entistä enemmän. Tai ei oikeastaan enemmän, olen itse asiassa ollut enemmän paikoillani nyt kun olen vakiintunut. Näen ystäviäni harvemmin, Häntä taas joka päivä. En valita, niinhän se menee ja nautin hänen seurastaan. En kuitenkaan todellakaan saa antaa itseni jumittua Hänen ja kodin välille, muutkin kontaktit tekevät hyvää. No, kunhan ystävättäreni palaavat kielikursseiltaan Maltalta ja Englannista alan taas liikkua enemmän.

Liikkumisesta puheen ollen, huomenna aloitan kuntoiluohjelmani. Edellisen kesän tavoin jätän ruokaa pois, käyn lenkillä ainakin neljästi viikossa ja uin. Juuri nyt kyllä ei mene hyvin, soin aamulla (eli ennen yhtä) vain banaanin, mandariinin ja riisikakun, mutta sorruin hetki sitten voisilmäpullaan. Voisikin itse asiassa tehdä ruokaa...
Ja liikkuminen muuten, no, Olli-Emilia on taas kunnossa. Eli vuoden '72 TunturiSport-moponi on taas liikenteessä hurjalla 35 km tuntivauhdillaan. Poikaystäväni ei pidä Olli-Emiliasta, mutta tästä en tingi. Se on niin kätevää kun alla on omat pyörät. 15. päivä linkkikorttini umpeutuu, eli on pakko liikkua jotenkin, ja pyöränsatula ei ole niin mukava kuin moponi.

Ainiin, teille jotka olitte huolissanne; enää ei ole suuria ongelmia makuuhuoneenkaan puolella. Pieni kipu on vain hyvästä. Kävin myös äitini kanssa ihastuttavan keskustelun e-pillereistä:
Minä: -Sulla ei varmaan ole mitään sitä vastaan että hankin e-pillerit?
Äiti: -Ei, soita sinne, mikä se on, perhesuunnitteluneuvolaan.
Minä: -Ok.
Nyt pitäisi siis soittaa sinne ja se on sitten astetta isompi ongelma. Koitan kovasti päästä kammostani soittaa paikkoihin, ja olenkin siinä kehittynyt, mutta vielä on joitakin ongelmia, kuten lääkäri.

Jos saan aikaiseksi, alan kirjoittaa pienimuotoista jatkokertomusta Nörttipariskunta seikkailee. Idean tähän sain siitä, kun Hänen kanssaan olimme Fantasiapeleissä, seisoimme ymmärrettävästi vierekkäin kassalla ja myyjäsetä alkoi puhua meille. Siis MEILLE. Eli "oletteko te ennen pelanneet Carcassonea" " teiltä puuttuu sitten enää yksi osa" yms. Huvittavaa se oli, stereokaupassa kävi niin jo aikaisemmin.

Parisuhteeni suurimmaksi ongelmaksi on ehkä muodostumassa minun epäherkkyyteni henkisesti. En ole herkkä ja hienotunteinen, en todellakaan. Joudun tietyissä tilanteissa sensuroimaan itseäni tavalla, joka ei mielestäni ole oikein. Tiedän nimittäin, että jos alamme riidellä kumpikin vain kävelee pois, enkä minä ainakaan anteeksi pyydä. Inhimillisestä menetyksen pelosta johtuen siis jätän sanomatta ja tekemättä asioita niin että se häiritsee. Tämä on vaikeaa. Älkää käsittäkö väärin, en todellakaan ole mitenkään nyrkin ja hellan välissä tai jotain, minulta vain puuttuu sosiaalisia taitoja varsinkin tilanteissa, joissa toinen ei ole hyvällä tuulella. Minun pitäisi ottaa härkää sarvista ja riidellä silloin kun siltä tuntuu. Ei ole hyvä, että asiat vain kasaantuvat.

Mutta, elämä on ihanaa, ei voi muuta sanoa. Minulla on oikeastaan kaikki hyvin, paremmallakin puoliskollani on kohta asiat varmistettuina ja on kesä. Vielä eräs asia: Minä en ole nörtti! En ole, oikeasti. Se, että saatoin vaikuttaa hieman fanaattiselle uusimman Star Warsin ilmestymisen aikaan on vain hassu sattuma ja sitä paitsi Star Wars -fanius ei ole nörtteyttä. Star Trek -fanius on ja sitä minä en ole. Se leffa oli muuten uskomaton, järkyttävän huono, mutta kun rakastaa jotain, rakastaa sitä huolimatta siitä, onko siinä uskottava dialogi. Star Wars -leffat siis saavat olla ihan niin huonoja kuin haluavat, mutta silti ne ovat jotain elämää suurempaa.

Koimme eilen elämiemme suurimman antikliimaksin. Ainakin elokuvien osalta. Hänellä ja minulla on kortti, jolla voimme vuokrata leffan per päivä. Eilen sitten katsoimme elokuvan Amityville Horror, vaikutti hyvälle ja kiinnostavalle, mutta se loppu! Aivan jotain... en osaa edes kuvailla, se on pakko nähdä. Lista leffoista jotka olemme nähneet:
National Treasure
Jeepers Creapers 2
Shawn of the dead (edelleen hauska, paras romanttinen komedia)
(Blade trinity, vain Hän katsoi)
Underworld
Yesterday
Amityville Horror
Modesty Blaise
Old Boy (aivan mahtava)
Voi ei, en muista muita! Lisään ne myöhemmin.

No nyt on pakko poistua koneelta, tai ainakin sulkea tämä ikkuna.

PS. Ridge on minulle digeridoo-hieronnan auki, toivottavasti saan sen joku päivä.