Juhlat olivat hauskat ja hyvin kosteat, kuten tapana on. Enpä muista milloin olisin viimeksi juonut noin paljon, ehkäpä vuosi sitten pääsiäisenä. (Olin kaverilla yötä silloin, kun en voinut mennä kotiin. Ovi takalukossa ja itsemurhapuhetta, oli rattoisaa. Nämä ovat nyt taas pinnalla mielessä, pitäisi varmaan joskus käsitellä.) Nukuin juhlapaikalla ja menin suoraan sillikselle, joka oli hyvin rauhallinen. Funkki oli mukavaa tanssittavaa illalla ja mun tukka oli hyvä, kun kävin kampaajalla tilaisuutta varten, vaikka rahatilanteeni on kamala.
Kuitenkin nyt on syytä kysyä, miksi päädyn tilanteisiin, joissa teen vastoin omia periaatteitani? Pelehdin sellaisen tyypin kanssa, kenen kanssa ei pitäisi, enkä edes oikeastaan ole erityisen viehättynyt, olemme kavereita. Olemme aiemminkin olleet samassa tilanteessa ja kumpikin tietää, että tämä on ihan typerää ja turhaa, ja itse asiassa väärinkin.
Onko minulla todella niin huono itseluottamus, että kaipaan tuon tyyppistä imartelua vaikka tietäisin kokonaisuudessa tilanteen olevan haitaksi? Minulta tuntuu puuttuvan selkäranka ihan täysin. Rikon kirkkaasti omat periaatteeni. Minulta alkavat loppua tekosyyt. Toki kyse on siitäkin, että toki nautin ihmisten kanssa olemisesta myös tuossa mielessä, mutta ei kai sen tarpeen nyt herranjestas pitäisi niin kova olla, että ajaa yli terveestä järjestä.
On myös toisaalta sanottava, että mä olen vapaa tekemään mitä haluan. Tällainen on vaan mulle tosi tuntematonta aluetta ja selvästi minulla olisi varaa vähän rentoutua omien ajatusteni suhteen. En mä nyt ehkä edelleenkään ihan moraalittomin tapaus ole maan päällä eikä kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Mä pidän huolta omista sitoumuksistani ja lupauksistani, eikä minun asiani ole vahtia muiden ihmisten moraalista.
Peiliin katsominen on nyt ajankohtaista myös paljon pinnallisimmista syistä. Nyt on aika tehdä itselleni jotain ja pitenevät päivät antavat siihen energiaa. Kyllä tämä vielä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti