Kävin ja koin, Tartton siis. Meno onnistui mukavasti, mutta heti ensimmäisenä aamuna kurkku oli kipeä ja kuume nousemassa. Koko reissu meni siis sairastaessa, ja olen edelleen räkäinen ja yskäinen. Hieman alkoi jo koti-ikävä vaivata puolessa välissä reissua.
Mutta siis, mitäpä siitä kertoisi. Voin suositella kulttuurikohteeksi. Jkl:ää pienempi yliopistokaupunki, missä oli kuitenkin kaksi isoa teatteria, oopperaa, balettia, tuomiokirkko ja useita museoita. Ehkä matka olisi voinut olla päivän lyhyempi, kaksi tai kolme päivää olisi ihan sopiva, mutta kuumeessa ei haitannut, ettei koko ajan oltu menossa. Lelumuseo ja Tartton yliopiston historiallinen museo ovat suosittelemisen arvoisia. Ylioppilaskylän hostelli, missä yövyimme oli hyvä tarkoitukseensa, eikä syöminen (tai juominen) ollut kallista. Huomattavasti halvempi kuin Tallinna. Oli kyllä melkein kulttuurishokki tajuta kuinka erilaista Neuvostoliitossa oikein oli.
Olin toivonut, että matka vähentäisi epämääräistä pahan olon tunnetta, jota olen tuntenut jo pidempään. Kuume kuitenkin pilasi suunnitelmat ja olen edelleen kevätmasentunut. Parisuhteeni (-mme) ei ole ihan kohdillaan. Enkä osaa korjata sitä. Ja olen kokenut pahaa omanarvontunteen puutetta, koska arvojani on koeteltu.
Yksittäinen tapaus: Olin Tatun ja kahden hänen kaverinsa kanssa Passionissa istumassa, edelleen kuumeessa, rumissa vaatteissa ja täysin ex tempore. (Rumat vaatteet mainittakoon siksi, että kerrankin harmitti ihan spontaanisti, koska toinen niistä pojista oli aikas vetoavan näköinen) Kaikki pojat olivat varattuja. Silti he puhuivat siitä kuinka pokata teinipillua viikonloppuna. Vähän vitutti ja tuntui pahalta. Jos todella moni muu sallii syrjähyppyilyn, olenko väärässä jos itse tuomitsen sen? Samaa olen joutunut kysymään huumausaineisiin ja laillisuuteen liittyen. Olenko vaan vanhanaikainen tiukkis? Ovatko arvoni vääriä? Mitä arvoa minulla on, jos edustamani arvot ovatkin vaan naurettavia muiden mielestä?
Hölmöjä kysymyksiä, mehän olemme kaikki yhdessä erilaisia ja yhtä arvokkaita, kuten kasvatussosiologia minulle väittää. Joskus vaan olisi kiva aloittaa elämänsä alusta, ehkä osuisi parempaan ympäristöön ja tajuaisi ettei tarvitse harata vastaan kaikessa.
Nyt voisi tehdä vähän naan-leipää ihan vaan koska voin, ja huomenna nähdä erästä neitoa, joka on mukavaa seuraa.
1 kommentti:
Arvoistaan on hyvä pitää kiinni. Luulen, että miehinen rehentely vain pääsi hetkeksi valloilleen. Tuskin se olisi miellyttänyt kumppaniasi, mikäli olisit itse alkanut puhumaan jonkun tyypin pokaamisesta.
Lähetä kommentti