Ei luoja, olenko oikeasti se ihminen joka on kirjoittanut nämä kaikki asiat. En usko olevani. Olen paljon hillitympi ja harmaampi. Blogini on se osa minusta, joka olisi halunnut viettää teini-iän. Pitäisiköhän aloittaa uusi, joka kuvastaisi tämän hetkistä minua paremmin? Ehkäpä vain muutan ulkoasua.
Aloitin tämä kirjoittamisen silloin kun elämässäni tapahtui paljon. Kumpaankohan suuntaan korrelaatio on, asiat saivat minut kirjoittamaan, vai asiat tapahtuivat koska kirjoitin? Vaikea sanoa. Ehkäpä tämä on kuitenkin auttanut minua hyväksymään itsestäni myös sitä ensimmäisessä entryssä hehkuttamaani vaaleanpunaista puolta.
Etsin juuri ne kirjoitukset, joissa olen ollut riidoissa miehen kanssa. Niitä on aika monta. Meillä oli taas hyvin paha yhteenotto tässä viime viikolla. Tällä kertaa minä kuitenkin pidin pääni. Ellei mies huolehdi tietyistä asioista omaan hyvinvointiinsa liittyen minä lähden. Mies antoi periksi. Niin tiukoille kuitenkin meni, että olin jo aivan orientoitunut lähtemään. Mietin kaikki käytännönasiat valmiiksi ja itkin pahimmat itkuni. Oli siis aivan järkytys kun kävikin ilmi, että mies haluaa sopia. Jos tiedätte tarkemmin asiasta, olette sitä mieltä, että minun olisi pitänyt kävellä pois ja antaa olla. Mutta toisaalta ne jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa muistavat että ei siitä vaan lähdetä. Jos tässä käy hyvin, on onnellinen kun jaksoi silloin joskus ja jos käy paskasti, tietää ettei silloin vaan olisi voinut lähteä, ei ollut vielä valmis. Toivon tietysti ensimmäistä vaihtoehtoa.
Olemme kuitenkin olleet yleisesti ottaen onnellisempia lähiaikoina. En ole tottunut tähän. Omituista nähdä kun mies hymyilee niin paljon ja jaksaa pitää sylissä ja puhua. Tykkään tästä. En tykkää siitä, että riitelemme asioista joista en voi vaan koskaan antaa periksi, mutta ehkä pääsemme tästä yli.
Tiistaina on liikuntanäytös Vaajakoskella, pääsen esiintymään. Tiistaina on myös kaksi tenttiä, joista tosin osallistun vain toiseen. Lauantain keskiaikatentti ei mennyt hyvin eikä huonosti, mutta veikkaan etten saa opinto-oikeutta niin ympäripyöreillä vastauksilla.
Olen myös ystävystynyt paremmin parinkin naishenkilön kanssa, mikä on aivan mainiota. Toinen on koulusta ja toinen on miehen exiä. Olen todella kaivannut ihmiskontakteja, mutta pelkään kamalasti, että saan asiat menemään vituilleen. Noh, aika näyttää.
Nyt unille, huomenna ranskan esitelmä Jules Vernestä. Kauniita unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti