Jotain hämmentävää

Kuka oletkaan Maisku, joka kommentoit lukevasi blogiani ladydee.vuodatus.net -blogiin, ilmianna itsesi. Vähänkö jää moinen häiritsemään!

Mutta muutakin hämmentävää on maailmassa. Kuten se, että omistan nyt merimelonnasta kertovan kirjan. Ja täytin tänään 20, enkä ole enää teini. Nyt minulla ei enää ole oikeutta teinisekoiluihin, tästä eteenpäin ne lasketaan keski-iän kriisin ensimainingeiksi. Pelottava ajatus. Vielä pelottavampi ajatus on se, ettei minulla ole enää kuin viisi vuotta hyvää hedelmällistä aikaa jäljellä, siitä eteenpäin menee vain alaspäin. Mutta jos valmistuisin neljässä vuodessa, olisi aikaa hankkia ihan hyvin ura ja lapsi samaan aikaan... (ihan olen realisti, eikös vaan)

Vietin syntymäpäivääni käymällä valohoidossa, joka ensimmäistä kertaa tuntui pahalle, ja syömällä kotona itse valmistamaani ruokaa itse tiskaamistani astioista. Raavin itseäni myös pahasti koko päivän ja illalla keskustelin insinööri-isäni kanssa siitä, etten välttämättä olekaan luonnonlahjakkuus Excelin käytössä, ennen kuin menin tanssiharkkoihin. Illalla söimme popkorneja ja Instant dippiä (jota ei internetin mukaan ole olemassakaan; purkki jauhetta, johon sekoitetaan vain vesi). Tämän kerroin teille nyt ihan vaan jotta muistaisin tämän itse joskus.

Toinen asia minkä aion muistaa on miltä näytin oikeasti tämän ikäisenä. Kunhan ihoni (toivottavasti) paranee, aion otattaa itsestäni kuvia, alasti. Sellaisia taiteellisia. Ihan oikeasti. Tyylikkäitä. Ei yhtään erotiikkaa mukana. Siihen nyt tuntuu tosin menevän hetki.

Jos ette ole sattuneet huomaamaan, nämä iho-ongelmat vituttavat minua massiivisesti. Tunnen taas olevani ruma, rikki ja kelvoton. Inhottava istua nytkin sohvalla läppäri sylissä, kun tiedän pelkästään sen, että käsivarteni olevat kyljissä kiinni aiheuttaa hikeä ja ihottumaa. Puhumattakaan siitä että istun jalat ristissä. Vähän väliä raapaisen itseäni hieman sieltä sun täältä, enkä pysty olemaan paikoillani tai keskittymään tai olemaan tai koskemaan. Jos en olisi niin ihastuttavan positiivinen ja toivoa täynnä, hyppäisin junan alle. Nyt vielä hyvä kortisoni ja nukutuslääkkeet ovat lopussa, eli stressaan jo pelkästään sitä. Olen kohtuullisen onneton aiheen vuoksi (tai luode, heh heh heh saatana).

Mies on ollut poikkeuksellisen onnellinen ja hellinyt minua viime päivät. Puhuimme jopa vahingossa vakavasti. Hänellä on ilmeisesti sitoutumiskammoa. Ymmärrän toisaalta hyvin. Hän on kaikki päivät kotona, ei näe ihmisiä, joten pienikin flirtti uppoaa aika pirun hyvin. Olen vaan mustasukkainen, tietysti. Mutta pääsinpäs pussaamaan yhtä tyttöä, se oli kivaa. Onkohan oikein haaveilla sitä, että saisi pussailla elämässä vielä lisääkin tyttöjä? Tarkoittaako tuollainen toive sitä ettei parisuhteemme tule onnistumaan? Olen huonolla tuulella juuri nyt, kulutin synttärienergian loppuun.

Taidankin itse asiassa mennä vaan sänkyyn ja ehkä halia itseäni hieman.