Heipä hei taas rakkaat lukijat, varsinkin te Vitaneimen logistiikan poijjaat! Vastauksena kysymykseenne voin sanoa, että ei hävetä. Miksi pitäisi hävetä omia ajatuksiaan? Jos tuolta tuntuu niin kaipa niin voi sanoa, varsinkin kun tekee sen omalla nimellään. Kaikkia vituttaa silloin tällöin ja minä kirjoitan tänne tiedostaen että kuka tahansa voi lukea.
En tosiaan ole kirjoittanut kesäaikaan, enkä oikeastaan aio edes kertoa mitään, ei nyt tunnu sille. Ihan jees oli, ei täydellinen, rahaa liian vähän, tehtyjä koulutöitä liian vähän, kotona liian vähän, mutta hengissä sentään.
Löysin äidinkielen opettajani blogin ja tunnen itseni kovin inhottavaksi kun tirkistelen häntä näin. On jotenkin julmaa, että oma uteliaisuuteni estää minua säilyttämästä tiettyä "auktoriteettisuhdetta" joka voisi tehdä ihan hyvää. Haluan että minua käskytetään!
Ja kyllä, tiedän kuinka irstaalta tuo kuullostaa, ja voin vakuuttaa, etten halua opettajani käskyttävän minua sillä tavalla, mutta kelpaisi se joltakulta muulta. Tällä hetkellä elämässäni haluan selviä suuntia ja käskyjä kaikilla elämäni osa-alueilla, muuten hukun ihan itseeni. Haluan niitä perkeleen rajoja antamaan turvaa!
Pitäisi nukkua, huomenna seitsemältä ylös ja kirpparille roinan kanssa. Kaikille kaunista viimeistä viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti