Voih, olen näköjään jättänyt kokonaisen kuukauden välistä aika lahjakkaasti. Voisin väittää, että minull aon vain ollut paljon töitä, enkä ole ehtinyt, mutta valehtelen itselleni tarpeeksi jo muutenkin. Onhan minulla töitä, olisi paljonkin koulua varten tekemättä ja olen käynyt autokoulua yms. (inssi on 1.6) mutta ei se tarkoita että olisin tehnyt mitään. Olen lusmuillut, ollut teatterilla ja Hänen kanssaan ja tunnen itseni aika onnettomaksi.
En tiedä miksi olen niin ihmeellisen onneton. Jotenkin kai haluaisin elämältäni jotain jännää. Kun täytin tässä kahdeksantoista, tajusin, että voisin olla asemassa mihin liittyisi baareja, kosteita iltoja, uusia ihmisiä ja seikkailuita sosiaalisessa viidakossa. Tämähän on sinäänsä typerää, minä jos kuka tiedän, että en jaksa edes valvoa yli kymmeneen ja tunnen itseni ulkopuoliseksi melkein aina, mutta tämä kevät aiheuttaa minussa höpsöä vapaudenkaipuuta. Jos tosiaan tämä asema on pysyvä, siis jos parisuhteeni on toimiva oikeasti, en ikinä tule kokemaan muita ihmisiä yhtä läheisesti. Miksi tämä alkaa vaivata nyt? Ei meillä ole mitään ongelmaa, Hän on kuten aina ennenkin (paitsi että nukkui vappuna humalaisen, paidattoman naisen kanssa, ärsyttävä henkilö) enkä minäkään ole muuttunut. Luultavasti tämä johtuu siitä, etten tunne saavani mitään aikaan ja tunnen itseni epäonnistuneeksi.
En ole siis tehnyt koulutöitä, en ole tehnyt ehkä vuoteen mitään luovaa, vaikka pidän kirjoittamisesta, en saanut rahakasta kesätyötä enkä edes prkl saa Hänen kämpäänsä pysymään puhtaana. Kuinka vaikeaa se voi olla, siinä on vain kaksi huonetta?! Kesätöitä nyt lopulta sain, hoidan eräitä lapsia 90e/viikko jonkun 4-5 viikkoa ja menen festarivastaavakoulutukseen, että lähtisin jonnekin edes. Pidän sormia ristissä, että JKL:n Kesästä tulisi jotain, seuraavalla viikolla on tapaaminen asian tiimoilta. Aijoo, menen yövalvojaksi ja saan sen 225e. Eli jos kesältä jäisi käteen joku 500-600e olisin onnellinen, mutta tiedän, että olen niin typerä, että käytän sen heti, vaikka kaikki pitäisi laittaa talteen vuokraennakoita ja muuta varten. Ääh, en halua ajatella rahaa ja työtä, tai siis opiskelua! Olen ihan puhki kun päässäni ei liiku kuin opintolainat ja ylioppilaskunnan jäsenmaksut.
Täällä leijailee ihastuttava palanut haju, kun koitan tehdä pientä kakkua, eikä sekään onnistu. Äiti ei ole ollut kotona sen jälkeen kun heräsin, niin en ole voinut antaa lahjaani. Kävin jopa lenkillä muuten tänään, tuli ihan hyvä olo vaikka teinkin lyhyemmän kuin alunperin aioin. Siitä tosiaan tulee hyvä olo kun suorittaa jotain, kuten SunnuntaiSuomalaisen jutussa sanottiin. Kävin tekemässä kevätsiivouksen eräälle poikamiehelle, että sain hieman ylimääräistä rahaa ja siitä tuli hyvä olo. Oikeasti, kun näki oikeasti mitä oli saanut aikaan tunsi ansaitsevansa olla.
Koitan kirjoittaa useammin, on mukava jäsennellä ajatuksiaan. Nyt täytyy mennä leikkaamaan kakusta palaneet osat pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti