Juu, elikkäs tässä taas nähdään, että on täysin turha laittaa uneliaita ihmisiä ATK-luokkaan. Meidän piti tehdä biologiasivut itsellemme ja turha hauskaahan se on. Olen tosin nukkunut kymmenen tunnin yöunet, joten en minä nyt niin kovin uupunut ole. Biologia vaan on niin typerää, en halua opiskella sitä ja opettajakin vaikuttaa kiinnostuneemmalle koneista kuin kasveista. Ja puhuu liian hiljaa.
Pääsen tänään kahdeltatoista. Ai mutta enhän pääsekään, minulla on ruotsia puoli viiteen! Perkele, varmaan jaksan olla noilla tunneilla, kolme tuntia ennen sitä kun on vapaata.
TOK-risteily, eli tietoteorian seminaari, eli ryyppäystä laivalla on tulossa. Laitoin itseni Ridgen ja erään toisen mieshenkilön kanssa hyttiin, mutta poikaystäväni ei ehkä pidä ideasta. Hän ei luota siihen, että kännissäkin, vaikka olenkin hellyydenkaipuinen, muistan koko ajan Hänet ja käyttäydyn sen mukaisesti. Minulla ei ole tarvetta maata muiden henkilöiden kanssa. Minulla on lievä tarve olla alasti, mutta ajattelin värvätä ihmisiä vahtimaan etten paljastele itseäni, koska sekin loukkaisi Häntä. On jokseenkin omituista lukea itsensä sanovan noin, en anna itseni tehdä jotain viatonta (ja alastomuus on viatonta, ei se johda mihinkään) koska pelkään, että Hän loukkaantuu. Onko Hän veljensä vartija? Tai siis minun vartijani ja veljensä vartija.
En halua loukata häntä, tiedän ettei hänkään tahallaan loukkaa minua. Hän on silti mies, eikä ajattele aina mitä sanoo, mutta koska olen iso tyttö, osaan suhtautua ja suodattaa sellaiset asiat. Minä taas olen paha ihminen ja sanon joskus loukkaavia asioita. On jokseenkin hölmöä sanoa jotain ärsyttävää vain koska on ärsyyntynyt tai haluaa huomiota. Siitä ei tule kenellekään hyvä mieli.
Marialle suuri kiitos kauniista kommentista.
Olen Suuren Ongelma edessä. Perjantaina on Lyseon Gaala, kiva iltapukujuhla, missä tanssitaan ja niin pois päin. Minulla ei ole sopivaa pukua! Joudun toppamaan rintsikoitani ehkä kolme kokoa, jotta pukuni näyttää kivalle ja silti on otettava sisään puvun yläosasta. Noloa... Mutta jos se nyt onnistuu, on kiva päästä yleiselle paikalle nättinä. Torstaina luovutan hiusteni kanssa ja menen parturiin, joten niistäkään ei pitäisi olla ongelmaa.
Olin kyllä nätti perjantainakin. Minulla oli päällä uudet, kopisevat kengät ja hame ja olin hyvin harmissani, kun eräs neiti ei ollut koulussa. Olisin halunnut kopistella hänet suohon.
Taidan nyt keskittyä hetken veden ihmeellisiin ominaisuuksiin...
tiistaina, syyskuuta 27, 2005
lauantaina, syyskuuta 24, 2005
Tyhmä päivä
Tänään olen kyllästynyt elämääni. Minua kutittaa, koska eilen olin koirien seurassa ja ilmeisesti olen niille allergisempi kuin luulinkaan.
Löysin oikeasti viihdyttävän blogin, siirtykää sinne. Tai siis saattehan te minunkin ajatuksiani lukea, mutten usko, että pidemmän päälle olen kovinkaan viihdyttävä, ellen ala julkaista täällä alastonkuviani.
Olen yllättävän kaunis alasti ja puolipukeissa. Miksi en voisi näyttää tätä koko maailmalle?! En kai oikeasti haluaisi, olisi vaan hauskaa tehdä jotain niin minämaista. Ennen jaksoin aina tehdä omituisia asioita, puhua kovaan ääneen noloista asioista ja pukeutua vaikka jätesäkkiin. Nykyään vain kopistelen ympäriinsä seitsemän sentin korkosaappaissa ja saan aivan hitosti kiksejä, kun joku kehaisee ulkonäköäni. Olisi kiva jos poikaystävänikin tekisi niin spontaanisti...
Typerää, kun poikaystäväni ei luota itseensä, en minä häntä ole jättämässä, vaikka nautinkin kohteliaisuuksista muidenkin ihmisten suusta.
Olen muuttunut ihan mielettömästi vuoden aikana ja minua ärsyttää, kun tiedän ettei entiseen ole paluuta. Ihmiset kehittyvät, ystäväiseni. Pidin ennen suurinpana ihanteena ihmistä, joka ei ole riippuvainen toisista, on aikuismainen, epäpinnallinen ja kun ihmiset näkevät hänet, sanovat että siinäpä nainen joka on löytänyt oman paikkansa (ja onpa persoonallisella tavalla kaunis). Nykyään olen törkeän riippuvainen monesta ihmisesta, enkä vähiten Hänestä, vaikkei hän antaisikaan lasteni syödä jouluruokia, höpötän koko ajan jotain pinnallista paskaa ja käyttäydyn kuin huomionkipeä kolmetoistavuotias. Argh! Miksi kukaan ei sano minulle, että se on ihan okei olla murkkuikäinen seitsemäntoista vuotias? Minä olen ihan hyvä tyyppi, vaikka vihaankin legginsejä!
Haluan sellaiselle roadtripille, niinkuin joissain ihan paskoissa ja joissain tosi hyvissä leffoissa. Jollain omituisella porukalla jonnekin vaan ja siellä sitten kaikki elämäni ongelmat ratkeavat. Tai törmäämme sarjamurhaajaan, jolloin myös kaikki elämäni ongelmat ratkeavat. Lähden kyllä huomenna Turkuun töihin Yadin tapahtumaan, mutten usko että sillä reissulla ihan toivottua vaikutusta on.
Mitäs vielä... Olen ollut varattu nainen nyt suunnilleen puoli vuotta. Sain kauniin korun Häneltä ja kirjan, jota en voi lukea itkemättä, eli Veljeni, Leijonamielen.
Minun pitäisi hankkia cas-asioita, mutta en jaksa täyttää lappuja. Minun pitäisi myöskin kirjoittaa filosofista analyysia elokuvasta, mutten jaksa.
Haluan lähteä myöskin metsäretkelle ja sinne olenkin luultavasti menossa luokkalaisteni kanssa. Ongelmia aiheuttaa nukkuminen, en halua nukkua yksin teltassa, koska sitten on kylmä, mutta Hänelle tulee paha mieli, jos nukun toisten poikien kanssa. Täytyy saada siis naisia mukaan metsään, joka voikin olla ongelmallista.
Telkkarissa soitetaan uutta versiota kappaleesta These Boots Are Made For Walking. Miksi pitää raiskata hyvä kappale?
Saisinkohan casia blogista?
En kyllä soita Hänelle, Hän saa ottaa itse ottaa yhteyttä, jos tahtoo. Osaan minä olla yksinkin. Kai.
ps. Olen muuten lopettanut viime kertaisen kirjoitukseni siihen, että odotan Hänen yhteyden ottoaan. Kirjoitanko näitä aina sellaiseen aikaan, vai olenko hieman liian riippuvainen Hänestä? Mitä mieltä olette, olenko hukuttamassa itseni rakastamaani ihmiseen?
Löysin oikeasti viihdyttävän blogin, siirtykää sinne. Tai siis saattehan te minunkin ajatuksiani lukea, mutten usko, että pidemmän päälle olen kovinkaan viihdyttävä, ellen ala julkaista täällä alastonkuviani.
Olen yllättävän kaunis alasti ja puolipukeissa. Miksi en voisi näyttää tätä koko maailmalle?! En kai oikeasti haluaisi, olisi vaan hauskaa tehdä jotain niin minämaista. Ennen jaksoin aina tehdä omituisia asioita, puhua kovaan ääneen noloista asioista ja pukeutua vaikka jätesäkkiin. Nykyään vain kopistelen ympäriinsä seitsemän sentin korkosaappaissa ja saan aivan hitosti kiksejä, kun joku kehaisee ulkonäköäni. Olisi kiva jos poikaystävänikin tekisi niin spontaanisti...
Typerää, kun poikaystäväni ei luota itseensä, en minä häntä ole jättämässä, vaikka nautinkin kohteliaisuuksista muidenkin ihmisten suusta.
Olen muuttunut ihan mielettömästi vuoden aikana ja minua ärsyttää, kun tiedän ettei entiseen ole paluuta. Ihmiset kehittyvät, ystäväiseni. Pidin ennen suurinpana ihanteena ihmistä, joka ei ole riippuvainen toisista, on aikuismainen, epäpinnallinen ja kun ihmiset näkevät hänet, sanovat että siinäpä nainen joka on löytänyt oman paikkansa (ja onpa persoonallisella tavalla kaunis). Nykyään olen törkeän riippuvainen monesta ihmisesta, enkä vähiten Hänestä, vaikkei hän antaisikaan lasteni syödä jouluruokia, höpötän koko ajan jotain pinnallista paskaa ja käyttäydyn kuin huomionkipeä kolmetoistavuotias. Argh! Miksi kukaan ei sano minulle, että se on ihan okei olla murkkuikäinen seitsemäntoista vuotias? Minä olen ihan hyvä tyyppi, vaikka vihaankin legginsejä!
Haluan sellaiselle roadtripille, niinkuin joissain ihan paskoissa ja joissain tosi hyvissä leffoissa. Jollain omituisella porukalla jonnekin vaan ja siellä sitten kaikki elämäni ongelmat ratkeavat. Tai törmäämme sarjamurhaajaan, jolloin myös kaikki elämäni ongelmat ratkeavat. Lähden kyllä huomenna Turkuun töihin Yadin tapahtumaan, mutten usko että sillä reissulla ihan toivottua vaikutusta on.
Mitäs vielä... Olen ollut varattu nainen nyt suunnilleen puoli vuotta. Sain kauniin korun Häneltä ja kirjan, jota en voi lukea itkemättä, eli Veljeni, Leijonamielen.
Minun pitäisi hankkia cas-asioita, mutta en jaksa täyttää lappuja. Minun pitäisi myöskin kirjoittaa filosofista analyysia elokuvasta, mutten jaksa.
Haluan lähteä myöskin metsäretkelle ja sinne olenkin luultavasti menossa luokkalaisteni kanssa. Ongelmia aiheuttaa nukkuminen, en halua nukkua yksin teltassa, koska sitten on kylmä, mutta Hänelle tulee paha mieli, jos nukun toisten poikien kanssa. Täytyy saada siis naisia mukaan metsään, joka voikin olla ongelmallista.
Telkkarissa soitetaan uutta versiota kappaleesta These Boots Are Made For Walking. Miksi pitää raiskata hyvä kappale?
Saisinkohan casia blogista?
En kyllä soita Hänelle, Hän saa ottaa itse ottaa yhteyttä, jos tahtoo. Osaan minä olla yksinkin. Kai.
ps. Olen muuten lopettanut viime kertaisen kirjoitukseni siihen, että odotan Hänen yhteyden ottoaan. Kirjoitanko näitä aina sellaiseen aikaan, vai olenko hieman liian riippuvainen Hänestä? Mitä mieltä olette, olenko hukuttamassa itseni rakastamaani ihmiseen?
sunnuntai, syyskuuta 04, 2005
Uusittu väsritesti
Pelottava väritesti antaa taas pelottavia tuloksia
1. TILA JOTA TAVOITTELEE TAI TAVOiTTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN Tarve suurempaan vaikutuspiiriin tekee levottomaksi ja ohjaa toiveita ja haluja. Voi yrittää laajentaa aktiviteettiaan liian laajalle.
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN. Hellittämätön. Edellyttää että asiat menevät kuten hän itse tuntee ja yrittää säilyttää asemansa muuttumattomana.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA. Jää tunneperäisesti saavuttamattomaksi vaikka olisi läheisessä ihmissuhteessa.
Kykenee saamaan tyydytystä seksuaalisesta aktiviteetista.
4. STRESSIN LÄHTEET. Ylikorostunutta herkyyttä ulkoisiin ärsykkeisiin. Haluaa päästä irti tyhjyyden tunteesta ja esteistä jotka eristävät hänet muista. Innokas kokemaan elämän kaikilla tasoilla ja elää rikkaasti. Tästä johtuen vastustaa kaikkea rajoituksia ja yrityksiä asettaa rajoja. Haluaa olla vapaa ja esteetön.
5. NYKYINEN ONGELMA. Feels restricted and prevented from progressing; seeking a solution which will remove these limitations.
Fights against restriction or limitation, and insists on developing freely as a result of his own efforts.
1. TILA JOTA TAVOITTELEE TAI TAVOiTTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN Tarve suurempaan vaikutuspiiriin tekee levottomaksi ja ohjaa toiveita ja haluja. Voi yrittää laajentaa aktiviteettiaan liian laajalle.
2. TILA JOSSA ON TAI NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN. Hellittämätön. Edellyttää että asiat menevät kuten hän itse tuntee ja yrittää säilyttää asemansa muuttumattomana.
3. ESTETYT TILAT TAI EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA. Jää tunneperäisesti saavuttamattomaksi vaikka olisi läheisessä ihmissuhteessa.
Kykenee saamaan tyydytystä seksuaalisesta aktiviteetista.
4. STRESSIN LÄHTEET. Ylikorostunutta herkyyttä ulkoisiin ärsykkeisiin. Haluaa päästä irti tyhjyyden tunteesta ja esteistä jotka eristävät hänet muista. Innokas kokemaan elämän kaikilla tasoilla ja elää rikkaasti. Tästä johtuen vastustaa kaikkea rajoituksia ja yrityksiä asettaa rajoja. Haluaa olla vapaa ja esteetön.
5. NYKYINEN ONGELMA. Feels restricted and prevented from progressing; seeking a solution which will remove these limitations.
Fights against restriction or limitation, and insists on developing freely as a result of his own efforts.
Olen sairas, taas
Olen flunssassa ja kuumeessa, kovin epämiellyttävä olo. Varsinkin kun tietää, että huomenna on mentävä kouluun, kun on jo niin paljon poissaoloja, että olen ihan jäljessä. Pahinta kaikesta, täällä ei ole kukaan silittämässä päätäni, tuomassa vettä ja lohduttamassa. Poikaystäväni on pelaamassa kavereidensa kanssa pikku-ukoilla ja minulla on ikävä. Näin hänet viimeksi, katsotaas, 28 tuntia sitten ja olen ihan raunioina. Johtuu kyllä flunssasta, mutta eikö olisi ihanaa ja romanttista jos riutuisin rakkaudesta. Valitettavasti en ole mikää Nuori Werther, tekee vain mieli suklaata ja olin ajatellut nakittaa Hänet hakemaan sitä.
Sain nukkua Hänen vieressään ja se oli äärettömän miellyttävää. Sai nukahtaa vain siihen ja herättää aamulla tökkimällä kylkeen. Yövyimme Hänen kaverinsa luona. Epäilen, että kuumeeni johtuu juuri siitä, että nukuimme siellä; parvekkeen ovi ei ollut kunnolla kiinni.
Eli siis, perjantaina oli tarkoitukseni mennä heti kotiin, koska tunsin oloni heikoksi ja hartiani olivat niin jumissa, että huimasi. Menin kuitenkin poikaystäväni ja Hänen kaverinsa kanssa Parnell'siin pelaamaan biljardia, josta en jaksanut lähteä kotiin. Ajattelin mennä poikaystävälleni ja lähteä sieltä kotiin sitten kun Hän lähtisi ystävälleen. Laiskuus kuitenkin iski ja lähdinkin mukaan. Sieltä siirryimme jonnekin omakotialueelle erään koulumme opettajan tyhjään asuntoon, jossa piti olla ihmisiä, mutta tunnelma oli jokseenkin matala ja lähdimme jossain vaiheessa takaisin Hänen kaverinsa kämpälle. Kämpän omistaja jatkoi baariin, joten saimme nukahtaa ihan rauhassa parisänkyyn. Omituinen fakta: Vaikka olemmekin nyt nukkuneet joitakin kertoja yhdessä, emme koskaan ole harrastaneet seksiä ja nukahtaneet sitten sylikkäin. Harrastamme seksiä aina aamulla.
Juoduin vihdoin paljastamaan, etten ole yli-ihminen aamuisinkaan. Aina ennen kun olemme nukkuneet yhdessä, olen herännyt ennen Häntä ja käynyt pesemässä hampaat yms. jotta olisin raikas ja nätti. Nyt se ei ollut mahdollista, mutta ei se näyttänyt kovasti häiritsevän.
Olen nyt menstruoinut 13 päivää. Kuinka se on mahdollista, kysytte. Helppoa, vastaan, aloittakaa vain e-pillerit. Tämä on tuskaa, kuvainnollisesti tosin. Tekee aika helkkaristi mieli luopua koko paskasta, mutta minulle on vakuutettu, että tämä on normaalia aloitusvaiheessa. Pelkään, että minulla on anemia, oireita oli jo viime keväänä ja tälläinen vuoto ei varmaan auta asiaa. Ilmeisesti täytyy käydä mahdollisimman nopeasti mittauttamassa hemoglobiini, etten mene ihan sairaaksi.
Olen muuten tosiaan koulumme lehden uusi päätoimittaja. Minun ei anneta tehdä mitään, mutta saanpahan nimeni "parrasvaloihin". Pitäisi kirjoitta siihen itse asiassa juuri nyt...
Kuin myös filosofian dialogia ja pitäisi laskea matikkaa, mutta en tosiaankaan saa aikaiseksi. Murehdin liikaa Hänen asioitaan ja olen liian kuumeinen mihinkään.
Olen vaikeassa tilanteessa, kun minun pitäisi tukea poikaystävääni, mutta en osaa. Hänellä on ongelmia perheensä ja elämänsä kanssa, enkä voi auttaa muuten kuin kuuntelemalla. Tekisin mitä vain, että asiat selviäisivät, mutta mikään ei ole minun vallassani. Turhauduin jossain vaiheessa ja ilmoitin Hänelle, etten oikeasti halua kuulla näitä asioita, mutta kaduin heti mitä olin sanonut. Haluan minä kuulla, mutta tiedän etten voi auttaa, eikä Hän ratkaise asioita samalla tavalla kuin minä. Ja tunnen itseni pahaksi ihmiseksi, kun vaadin Häneltä huomiota nyt. Jos olisimme rationaalisia, pitäisimme varmaan hetken hiljaiseloa ja antaisimme kummankin laittaa omaa elämäänsä kuntoon, mutta en todellakaan halua olla rationaalinen. Haluan Hänet viereeni, jotta voin silittää Hänen hiuksiaan ja Hän voi pitää minusta kiinni. En oikeastaan halua, että meillä on erillisiä elämiä setvittävänä, haluan yhteisen elämän.
En ole varma olenko oikeasti tuota mieltä. Joskun vaikuttaa sille että voisin pystyä siihen ja haluaisin sitä, mutta joskus on taas hetkiä, etten todellakaan tiedä mitä haluan. Rakastan Häntä, en vain ole varma pystynkö siihen loppuelämääni. Olenko paha ihminen koska en voi sanoa että pystyn? Olen vasta 17. Elämä edessä ja varmasti ihan hyvä sellainen.
Voisinpa sanoa, että pystyn tai en, tällä hetkellä todella haluan tätä. Oikeastaan vain aika voi näyttää kasvammeko me yhteen niin että pystymme yhteiseen elämään. En lähde pakottamaan meitä kumpaakaan siihen, mutta olen oikeasti valmis tekemään töitä tämän eteen. (Suurta puhetta 5 ja puoli kuukautta seurustelleelta, mutta sellaista se on. Ei nuoruus tee minusta vähemmän vilpitöntä)
Olen nyt tosiaan niin kuumeessa, etten ajattele suoraan, enkä edes vinoon, mikä on jo vakava merkki. Kiitos kommenteista, on hauska, että joku lukee tätä. Pitäisi varmaan useammin kertoa ystäville että arvostan heitä.
Nyt jään odottamaan josko Hän ottaisi vaikka yhteyttä.
ps. Pelaamme salamurhaajapeliä Yadilaisporukassa ja olen pelinjohtaja. Hän on myös järkkäämässä larppia, ja olen kai siinäkin mukana. Jännää! Lisää joskus myöhemmin.
Sain nukkua Hänen vieressään ja se oli äärettömän miellyttävää. Sai nukahtaa vain siihen ja herättää aamulla tökkimällä kylkeen. Yövyimme Hänen kaverinsa luona. Epäilen, että kuumeeni johtuu juuri siitä, että nukuimme siellä; parvekkeen ovi ei ollut kunnolla kiinni.
Eli siis, perjantaina oli tarkoitukseni mennä heti kotiin, koska tunsin oloni heikoksi ja hartiani olivat niin jumissa, että huimasi. Menin kuitenkin poikaystäväni ja Hänen kaverinsa kanssa Parnell'siin pelaamaan biljardia, josta en jaksanut lähteä kotiin. Ajattelin mennä poikaystävälleni ja lähteä sieltä kotiin sitten kun Hän lähtisi ystävälleen. Laiskuus kuitenkin iski ja lähdinkin mukaan. Sieltä siirryimme jonnekin omakotialueelle erään koulumme opettajan tyhjään asuntoon, jossa piti olla ihmisiä, mutta tunnelma oli jokseenkin matala ja lähdimme jossain vaiheessa takaisin Hänen kaverinsa kämpälle. Kämpän omistaja jatkoi baariin, joten saimme nukahtaa ihan rauhassa parisänkyyn. Omituinen fakta: Vaikka olemmekin nyt nukkuneet joitakin kertoja yhdessä, emme koskaan ole harrastaneet seksiä ja nukahtaneet sitten sylikkäin. Harrastamme seksiä aina aamulla.
Juoduin vihdoin paljastamaan, etten ole yli-ihminen aamuisinkaan. Aina ennen kun olemme nukkuneet yhdessä, olen herännyt ennen Häntä ja käynyt pesemässä hampaat yms. jotta olisin raikas ja nätti. Nyt se ei ollut mahdollista, mutta ei se näyttänyt kovasti häiritsevän.
Olen nyt menstruoinut 13 päivää. Kuinka se on mahdollista, kysytte. Helppoa, vastaan, aloittakaa vain e-pillerit. Tämä on tuskaa, kuvainnollisesti tosin. Tekee aika helkkaristi mieli luopua koko paskasta, mutta minulle on vakuutettu, että tämä on normaalia aloitusvaiheessa. Pelkään, että minulla on anemia, oireita oli jo viime keväänä ja tälläinen vuoto ei varmaan auta asiaa. Ilmeisesti täytyy käydä mahdollisimman nopeasti mittauttamassa hemoglobiini, etten mene ihan sairaaksi.
Olen muuten tosiaan koulumme lehden uusi päätoimittaja. Minun ei anneta tehdä mitään, mutta saanpahan nimeni "parrasvaloihin". Pitäisi kirjoitta siihen itse asiassa juuri nyt...
Kuin myös filosofian dialogia ja pitäisi laskea matikkaa, mutta en tosiaankaan saa aikaiseksi. Murehdin liikaa Hänen asioitaan ja olen liian kuumeinen mihinkään.
Olen vaikeassa tilanteessa, kun minun pitäisi tukea poikaystävääni, mutta en osaa. Hänellä on ongelmia perheensä ja elämänsä kanssa, enkä voi auttaa muuten kuin kuuntelemalla. Tekisin mitä vain, että asiat selviäisivät, mutta mikään ei ole minun vallassani. Turhauduin jossain vaiheessa ja ilmoitin Hänelle, etten oikeasti halua kuulla näitä asioita, mutta kaduin heti mitä olin sanonut. Haluan minä kuulla, mutta tiedän etten voi auttaa, eikä Hän ratkaise asioita samalla tavalla kuin minä. Ja tunnen itseni pahaksi ihmiseksi, kun vaadin Häneltä huomiota nyt. Jos olisimme rationaalisia, pitäisimme varmaan hetken hiljaiseloa ja antaisimme kummankin laittaa omaa elämäänsä kuntoon, mutta en todellakaan halua olla rationaalinen. Haluan Hänet viereeni, jotta voin silittää Hänen hiuksiaan ja Hän voi pitää minusta kiinni. En oikeastaan halua, että meillä on erillisiä elämiä setvittävänä, haluan yhteisen elämän.
En ole varma olenko oikeasti tuota mieltä. Joskun vaikuttaa sille että voisin pystyä siihen ja haluaisin sitä, mutta joskus on taas hetkiä, etten todellakaan tiedä mitä haluan. Rakastan Häntä, en vain ole varma pystynkö siihen loppuelämääni. Olenko paha ihminen koska en voi sanoa että pystyn? Olen vasta 17. Elämä edessä ja varmasti ihan hyvä sellainen.
Voisinpa sanoa, että pystyn tai en, tällä hetkellä todella haluan tätä. Oikeastaan vain aika voi näyttää kasvammeko me yhteen niin että pystymme yhteiseen elämään. En lähde pakottamaan meitä kumpaakaan siihen, mutta olen oikeasti valmis tekemään töitä tämän eteen. (Suurta puhetta 5 ja puoli kuukautta seurustelleelta, mutta sellaista se on. Ei nuoruus tee minusta vähemmän vilpitöntä)
Olen nyt tosiaan niin kuumeessa, etten ajattele suoraan, enkä edes vinoon, mikä on jo vakava merkki. Kiitos kommenteista, on hauska, että joku lukee tätä. Pitäisi varmaan useammin kertoa ystäville että arvostan heitä.
Nyt jään odottamaan josko Hän ottaisi vaikka yhteyttä.
ps. Pelaamme salamurhaajapeliä Yadilaisporukassa ja olen pelinjohtaja. Hän on myös järkkäämässä larppia, ja olen kai siinäkin mukana. Jännää! Lisää joskus myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)