Olen nyt kolmatta päivää kotona sairastamassa kuumetta. Kuume nousee aina tuossa viimeistään neljältä, joten olen ihan pirteä ja terve päivän ja illalla sitten kuin pieni eläin, joka tulisi päästää kärsimyksistään. En oikein jaksa tällaista; tylsää! Olen vielä onnistunut vierottamaan itseni niin hyvin netistä ja koneesta (syyttäkää miellyttävää nuorta miestä) että en enää edes muista mitä tällä ennen tein. Olen pahoillani, että viimeisistä merkinnöistä on aikaa, mutta olen todellakin ollut kiireinen.
En usko, että kuumeeseen mitenkään liittyy se, että jonotin lippuja Star Warsin ensi-iltaan Jyväskeskuksen takana kello neljältä aamuyöllä. Menimme sinne porukalla ja alunperin luulimme, että joudumme odottamaan pihalla koko päivän. Onneksi pääsimme sisään; en enää koskaan nuku JK:n takana maassa pilotti päällä ja liian ohuessa makuupussissa! Se päivä olikin sitten omaa luokkaansa, tai no päivä oli tylsä, mutta yöllä, kun olimme vain kaikki nörtit keskenämme, tunnelma oli miellyttävä. Jutut olivat tasoa, miten Yoda sanoo Voi muna! ja odotimme kaikki innolla milloin rullaportaat imaisevat ärsyttävän nuoren pojan, joka oli pukeutunut jediksi. Katsoin myös Kingdom of Heaven -elokuvan, mutta valitettavasti nukahtelin aika armottomasti kesken. Näin sentään ne hienot taistelukohtaukset. Mutta se oli tuon arvoista, liput ensi-iltaan riviltä kahdeksan ja aikas lailla keskeltä, eli juuri mahtavaa siitä tulee. (Paitsi jos ihmiset pukeutuvat, ja taputtavat kaikelle. On pakko ottaa haulikko mukaan...)
Isäni on juuri Cambridgessä ja äitini lähtee perjantaina perään. Minulla on siis kämppä käytössä! Ja pikkusisko ja -veli tungettavina jonnekin. Onneksi veli pelaa jossain huisvitussa jalkapalloa koko ajan ja sisko yöpyy muualla. Tiedätte kai mitä tämä tarkoittaa? Orgiat! Ei, kun...
Miellyttävä nuori mies tulee kyllä yöpymään meillä, mutta vaikea sanoa mitä tästä nyt oikein tulee, kun olen kipeäkin. Tuossa on kyllä motivaatiota parantua.
Tuosta täytyykin puhua. Luin juuri äidinkielen kurssia varten Pauline Réageen kirjan O:n tarina. Siinä nuori nainen alistuu ja alistuu ja alistuu ja lopulta jopa polttomerkitään alistumisen merkiksi. Missä menee epäterveen alistumisen ja normaalin miellyttämisen halun raja? Kuten olen jo kertonut, tietty alistuminen on minulle luonteenomaista. Olen nyt kuitenkin huomannuut pohtivani tätä asiaa enemmän kuin ennen. Ainahan on mahdollista näyttää kaapin paikka kieltäytymällä asioista, mutta en halua kieltäytyä asioista joista pidän, eikä ole paljoa epämieluisia asioita joista voi kieltäytyä. Sitten tietysti voisi leikkiä ranskalaista maalaisneitoa, eli Non, non, non... oui, oui, oui! Mutta se on kovin typerää, vaikkakin kuinka "viehättävän viatonta teerenpeliä".
Edit: julkaisin tämän myöhemmin kuin kirjoitin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti