Niin se aika on taas vierähtänyt ja viime päivityksen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä!
Pikakelaus: Tyyppi, ketä odotin viime kerralla, paljastui oikein kivaksi, mutta en ihastunut sen enempää, joten homma loppui lyhyeen. Samoihin aikoihin päädyin toiseen hyvään kaveripanojärjestelyyn, ja sen ja aiemman yhteensovittaminen toimi oikein hyvin, kunnes joulun aikaan päädyin viettämään yötä erään tuttavan kanssa. Sanoin, että yhden illan jutuksi saa jäädä, kunnes toistimme prosessin sinkkunaisten bileiden jälkeen ja tapailimme pari kuukautta keväällä. Se homma loppui, ei vaan syntynyt sen syvempiä fiiliksiä, vaikka ilmeisesti kumpikin kyllä pitää toista edelleen tosi kivana tyyppinä. Nyt sitten viime viikkoina olen taas palannut vanhoihin tapoihin (muistanette panosuhdepojan, meillä oli vuosipäivä tammikuussa) ja kikatuttaa ihan yhtä paljon kuin aiemminkin. Muuten tässä aloitin terapian, kirjoitin gradun loppuun, kävin vähän Prahassa reissussa ja valmistun maisteriksi ihan lähipäivinä. Että sellaista, päätelkää tästä asioiden tärkeysjärjestys elämässäni. (Ehkä blogini painotus hieman myös näkyy.)
Mutta kyllä, maisterisnaiseksi tässä valmistutaan. Loppuikäni on nimen perässä FM. Gradun tekeminen oli eeppisen perseestä. Aihe oli ihan hyvä, mutta aloin tehdä sitä oikeasti uudestaan vasta tammikuussa. Aikaraja oli saada paperit pihalle heinäkuun ja opintoajan loppuun mennessä, eli toukokuussa piti saada tarkastukseen. Pidin maalis-huhtikuussa viiden viikon opintovapaan, jonka aikana teksti suurimmaksi osaksi syntyi. En ole koskaan ennen tarvinnut noin paljon tahdonvoimaa, mutta tehdyksi tuli ja arvosana on 3. Se on tietysti vähän alakanttiin, mutta oli oikeasti rankkaa tehdä töiden ohella, en moiti itseäni. Nyt on vaan outoa kotona, kun ei ole mitään mitä miettiä. Mitä ihmiset tekevät vapaa-ajallaan, jos ei ole velvollisuuksia mitä vältellä?
Terapia on vähän plaah. Tylsää jauhaa samoja juttuja ja tekisi mieli pikakelata. Ehkä se tästä, ainakin se terapeutti on ihan mukava. Printtailen sille täältä juttuja vuosien varrelta, katsotaan mitä se sanoo.
Tuo tapailuhomma oli kyllä merkittävä. Suhtauduin lähtökohtaisesti tosi skeptisesti, eikä ollut ihan kovin helppo luottaa asetelmaan, johon sisältyi monenlaista epävarmuustekijää. Täysin päinvastainen unirytmi muun muassa vaikeutti hommaa aika konkreettisesti. Mutta viimeistään erokeskustelua käydessä tajusin miten oikeasti kivaa ja vapauttavaa oli olla jonkun ihan täysipäisen tyypin kanssa ja katsoa oikeasti kerrankin mihin joku homma kehittyy. Ei tarvinnut pelätä eikä varoa eikä olla näyttämättä tunteita tai kertomatta ajatuksia. Teki todella hyvää. Älyttömästihän mä sitä liikaa mietin ja kriiseilin omassa päässäni koko ajan, mutta tosi reippaasti myös itse kerroin ajatuksiani ja koitin olla rento. Ihan hyvä mielikuva meille kai toisistamme jäi ja hyvä mahdollisuus ystävyyssuhteelle.
Töitä pitäisi vielä tehdä ja viikonlopuksi on vaikka mitä rientoja. Sunnuntain tapaamista odotan kuin kuuta nousevaa, pitkästä aikaa mahdollisuus viettää aikaa vähän pidemmän kaavan mukaan yläkerran pojan kanssa. Kevät ja kesä vaan on tällaista aikaa. Josko kuitenkin ottaisi vähän rauhallisemmin kuin edellisen... Ainakin ystävät ympärillä pariutuvat sitä vauhtia, että rakkauden kesä tämä joka tapauksessa jo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti