Heipä hei pitkästä aikaa. Minulla on yllättävän hyvä olla. Sillai sisäisesti. Paitsi että maha on vähän kipeä. Tämä johtuu siitä, että minulla on kauhean mukava poikaystävä. On ollut jo joulusta asti. Ja parista muustakin jutusta.
Mutta parasta on se, että mies tulee joka yö ihan oikeasti hymyillen nukkumaan ihan viereen. Sitten noin kahden minuutin päästä minun on pakko siirtyä kauemmas, sillä kutisen niin pahasti, mutta kuitenkin. Kivaa on kanssa se, että... Hmm, meinasin sanoa, että olen löytänyt taas hetkeksi paikkani maailmassa, mutta en ole.
Olen alkanut miettiä haluaisinko ottaa puolen vuoden tai vuoden tauon yliopistolta ja lähteä Orivedelle opiskelemaan kirjoittamista. Tai minne vaan muualle. Ei olisi pitänyt kirjoittaa tuota lausetta, koska se ei vaikuta enää nyt niin hyvälle. Mutta idea oli kuitenkin, että jos en tee sitä joskus tässä nyt, en tee sitä koskaan. Ja olen ihminen joka tarvitsee opetusta, yksikseni en opi. Haluaisiko joku heittää minulle sellaisen 4500€?
Pitäisi kirjoittaa ainejärjestön lehteen juttu valmiiksi. En ehkä olisi suostunut, jos olisin tiennyt, että sitä myydään messuilla, mutta onneksi saan erikoisluvan olla ilman nimeäni. Pääsen ehkä myös haastattelemaan jotain kirjailijaa kyseisille messuille huhtikuussa siis, se voi olla kivaa.
Aloitin terveyspäiväkirjan pitämisen, eli listaan ruuan, unen ja vaivat. Laitoin juuri keltaisella kaikki ruuat jotka olisin voinut jättää pois, ei hyvä idea. Joka päivä oli jotain herkkua ja vieläpä korvasin niille ruokaa. Mutta ei se mitään, idea onkin etsiä yhteys terveydentilan ja vaikkapa ruuan välillä.
Ja hienoin uutinen viimeiksi, Alastonkuvia voitti Työväen näyttämöpäivillä! Yleisö äänesti sen parhaaksi, aika yllättäen itse asiassa minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti