Iloisia uutisia kaikille teille, jotka olette olleet huolissanne parisuhteeni tilasta ja minun jaksamisestani (puhumattakaan järkeni puutteesta). Menin kihloihin! Enkä suinkaan yksin vaan Tatun kanssa. Meillä on nyt nätti kalevalan hopeasormus vasemmassa nimettömässä ja ruusuinen (ja kuoppainen) tulevaisuus edessä. Tämä tarkoittaa, että jonain päivänä menemme naimisiin ja olemme siis luvanneet tavallaan jo nyt, että tämä ei enää kariudu.
En kadu. Heti kun saimme sormukset sormeen tajusin kuitenkin että en osaa pitää sormuksia ja että miehessäni on edelleen kaikki ne ärsyttävät piirteet mitä ennenkin. Aluksi oli täysin tuskaa koittaa olla räpläämättä sormea kokoajan, mutta nyt vain pyörittelen sitä jatkuvasti. Kerroin äidille asiasta ja hän järkyttyi kovasti tiedosta, että on niin vanha, että hänen tyttärensä on kihloissa ja meni heti nukkumaan. Haluavat kai kuitenkin pitää kihlajaiskahvit.
Minäkin pidän pienet juhlat, ei kun siis me pidämme. Hyvä tekosyy saada mies siivoamaan kunnolla ja itse voin leipoa niin paljon kuin huvittaa.
Lukuloma siis alkaa maanantaina. Silloin on myös potkiaise, mutta koska minun täytyy olla tiistaina viideltä uimahallikunnossa, en voi kovin railakkaasti juhlia. Ihana kun pääsee rauhassa kertaamaan, ei tarvitse koittaa jaksaa koulupäivän jälkeen.
Minulla on muuten myös kesätyöpaikka, Enermetillä, toimistotyötä. Ihan mukavaa kun saa palkkaa, olisi sitten syksyllä varaa muuttaa kotoa.
Nyt täytyy rientää tekemään filosofian paper 2, vaikken ole valmistautunut millään tavoin. Juosten kustu essee tulee muutenkin, täytyy kiirehtiä akupunktioon heti sen jälkeen.
2 kommenttia:
Oot ihana! Onnea teille molemmille kovasti ja paljon.
Onnea kovasti menneen syntymäpäivän ja etenkin kihlojen johdosta! Upeaa yhteistä elämää ja kaikkea hyvää! Nähtäisiinkös tässä joskus?
Lähetä kommentti