En ole koskaan ennen asunut näin lähellä lehmiä. Toki ne ovat vain luonnonsuojelualueella olevia maisemointilehmiä, joiden homma on pitää ruovikko kunnossa, mutta silti. Ostin myös tuulitakin. Ihan turhaan olen olettanut, että täällä ei moisia käytettäisi! Merituuli on ihan kamalaa, aloin kasvattaa hiuksia, että saisin ne kiinni lentämästä silmille koko ajan.
On erittäin ikävää, ettei tämä kesä ole ollut ollenkaan oikea kesä. Ei ole voinut olla ottamassa aurinkoa tai käyttää sandaaleja. Kesälomani oli vain kaksi viikkoa, mikä on liian vähän. Töissä ei vielä näin kesällä ole akuutteja hommia, joten olen vaan vetelehtinyt ja lueskellut, mikä on hieman turhauttavaa. Uusi asuntoni on pieni, mutta halpa ja siisti. On vaikea sietää niin pientä tilaa ja huonekasvien määrän vähenemistä ihan vaan pariin, mutta vaihtoehtoja on aika rajallisesti. Haaveilen jostain aikuisten ihmisten solukämpästä, omakotitalo jostain lähiöstä.
Tuntuu, että tänne muuttaminen oli ajassa taaksepäin menemistä. Takaisin opiskelija-asuntoon, nuorten opiskelijoiden keskelle ja stressiin riittääkö raha ja osaanko työni. Eiköhän tämä tästä kun arki alkaa rullata. Työpaikka on mukava ja ihmiset ottaneet ihan hyvin vastaan. Täällä asuu paljon kavereita ja pari läheisimmistä ystävistäni, joten yksinäistä ei ainakaan ole ollut.
Ihmissuhteet mietityttävät kyllä paljon. Pitäisi olla rohkeampi.
