Aargh, olen huono odottaja. Vielä monta päivää, kunnes tapaan erään tyypin, joka voi olla aika kiva tai sitten ei. Hirveän stressaavaa. Muutenkin on nyt sellainen odottava tunnelma elämässä.
On hassua, miten elämä kovin usein on ihan kuin fiktiosta. Draaman kaari oli kyllä niin taas läsnä, kun reipas kesäni päättyi kuin seinään pieneen vastoinkäymiseen. Onneksi sille voi nauraa näin jälkeenpäin, mutta hirveää, kun olin siitäkin asiasta vitsaillut jo etukäteenkin ja sitten niin tapahtui. Vituttaa myös todella paljon, että aiheutin vastuuttomuudella ongelmia myös muille. Mutta tämä ehkä teki minulle hyvää. Näin, että kyllä tästäkin selvisi, ja muut ihmiset ovat ehkä lempeämpiä minulle kuin mitä minä olen itselleni.
Olen miettinyt paljon työasioita. Koko huima parin viikon lomani meni lähinnä sairastaessa ja töihin palaaminen otti todella päähän. Tuntui, että syksy ei oikein tarjoa mitään, kun ei ole erityistä projektia tai uutta haastetta, vain rutiinitehtäviä. Harrastuspuolellakin on ehkä vähän vajausta, on ikävä nuoruuden teatterijuttuja ja erilaisia muita hankkeita.
On vaikea päättää millaisia töitä haluaisin tehdä. Voisin toki hakea opettajaksi ja varmaan siellä avautuisi jollain aikavälillä vararehtorin hommia tai ainakin koulun sisäisiä kehittämisjuttuja. Voin myös jatkaa edunvalvonta- ja asiantuntijahommissa, mikä tarkoittaa lisää opiskelua ja täysin tuurilla avautuvia työmahdollisuuksia. Hallintohommia on aina silloin tällöin, esim. osastosihteeriksi yliopistolle voisin hyvinkin hakea osaamisen puolesta. Toisaalta minua voisi kiinnostaa jokin ihan muu, yksityisen sektorin hommat vaikkapa tekstien tai pitkien asiakassuhteiden hoidossa ja tarpeiden määrittelyssä. On vaikea luoda kriteerejä millä tehdä tällaisia päätöksiä. Joka tapauksessa se gradu pitää nyt tehdä ensin, joten hätä ei ole. Se ei valmistu vain odottamalla...
Elämä on asettunut kyllä nyt ihan hyvin uomaansa, vaikka monet asiat ovat kesken, enkä voi sanoa mitä tulee tapahtumaan pidemmällä aikajänteellä. Syksy on kuitenkin aina uuden aloittamisen aikaa ja kaupunki kaunis. Olen pakahtua aina kampuksella kävellessä.
Ystävien kanssa on ollut monta todella hauskaa iltaa ja niitä on varmasti tulossa myös jatkossakin. Mietin kaverin synttäreillä juuri, että tunnelma on erilainen nykyään kuin silloin 6 vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa samojen tyyppien kanssa istui iltoja. Olemme kaikki jotenkin rauhallisempia tai levollisempia ja itsevarmempia. Se on mukavaa. Toivon kehityksen jatkuvan samaan suuntaan.
